- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
38

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

38

Tuskin oli karhu kaatunut, kun näimme vähän matkan päässä
erään röykkiön takana kaksi karhua. Ne olivat poikasia, jotka
tahtoivat nähdä, miten emon saaliinpyynti luonnistui. Minusta ei
kannattanut uhrata niihin patruunaa, mutta Johansenin mielestä nuoren
karhun liha oli paljon maukkaampaa kuin vanhan. Hän tahtoi
ampua niistä toisen ja riensi jälkeen. Mutta nuoret karhut lähtivät
pakoon. Pian tulivat ne kuitenkin takaisin, ja me kuulimme niiden
mylvivän emoaan.

Johansen ampui toista karhua, mutta välimatka oli liian pitkä,
se vain haavoittui. Pahasti ärjyen lähti se pakoon ja Johansen perässä.
Hänen oli pian jätettävä takaa-ajo, josta näytti tulevan liian
pitkällinen. Paloitellessamme karhua, tulivat poikaset toiselle puolelle railoa
ja kiertelivät ympärillämme koko sen ajan, jonka sillä paikalla olimme.
Ruokittuamme koirat vankasti ja itsekin nautittuamme raakaa lihaa,
veimme karhun takaraajoista leikatut lihat kajakkeihin, soudimme
railon yli ja jatkoimme matkaamme.

Jää oli ja pysyi huonona, ja railot olivat täynnä jäälohkareita,
joita oli tiheästi toinen toisensa kyljessä. Muutamin paikoin oli
tällaista näköpiirin laajuudelta. Se oli toivoton näky, mutta eteenpäin
täytyi päästä. Keskellä tätä irtonaista jäätä jouduimme tavattoman
vahvalle, vanhalle jäälautalle, jossa cli kumpuja ja vesilampia. Eräältä
jääkummulta näin kiikarilla avoveden maajäätikön juurella. Nyt
ei voinut olla pitkä matka maalle. Mutta jää oli kammottavan
näköistä ja pienikin taival vei paljon aikaa.

Kulkiessamme kuulimme haavoitetun karhun mylvivän
takanamme herkeämättä. Se täytti äänettömän jäämaailman katkerilla
valituksillaan ihmisten julmuudesta. Oli säälittävää kuulla sitä, ja jos
meillä olisi ollut aikaa, niin olisimme palanneet takaisin ja uhranneet
sille luodin. Me näimme karhunpoikain tallustelevan sille paikalle,
missä emo makasi silvottuna, ja luulimme päässeemme niistä. Mutta
kohta kuulimme taas niiden äänen, eivätkä ne leiripaikaltammekaan
olleet kaukana.

Keskiviikkona, elokuun 7 p:nä.

Vihdoinkin olemme maan läheisyydessä, vihdoinkin on ajojää
takanamme ja edessämme avovesi, joka tavallisesti ulottuu rannalle
asti. Eilen oli tärkeä päivä. Kun toissa iltana astuimme teltasta,
näytti meistä molemmista, että olimme lähempänä maajäätikön
reunaa kuin koskaan ennen. Reippaalla mielellä ja toivossa, että vielä
samana päivänä saapuisimme maalle, lähdimme liikkeelle. Ja kuiten-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0046.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free