- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
41

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

41

niin kauan kun oli runsaasti riistaa saatavissa. Tässä oli muutenkin
sopiva paikka talvehtimiseen. Meri kihisi mursuista. Ne ulisivat ja
puuskuivat yötä päivää. Lähtiessämme niitä pyydystämään
tyhjensimme kajakkimme, jotta niitä olisi helpompi ohjata vaarallisessa
ottelussa.

Ruokavarojen ja polttoaineiden hankinnan ohella oli majan
rakentaminen välttämätöntä. Seinäin pystyttäminen ei ollut vaikeata. Kiviä
ja sammalia oli kylliksi. Katon rakentaminen oli pulmallisempaa.
Meillä ei ollut aavistustakaan, mistä sen tekisimme. Onneksi löysin
ajopuun, oikein petäjäisen hirren, joka oli ajautunut rannalle lähellä
luolaamme. Siitä saimme kurkihirren taloomme. Koska siellä oli
yksi, niin kai siellä oli useampiakin. Ensi työksemme kuljimme
pitkin rantoja niitä etsien. Mutta emme löytäneet muuta kuin
lahonneen, lyhyen puunpalikan, joka ei kelvannut mihinkään, ja
muutamia puun sirpaleita. Myöhemmin juolahti mieleeni, että voisimme
rakentaa katon mursunnahkoista. Aluksi teimme pienen luolan, jonne
tosin emme mahtuneet istumaan mutta kuitenkin loikoilemaan
rinnakkain. Keittokone saatiin sinne myös mahtumaan.

Seuraavana päivänä (elok. 29 p:nä) oli meidän koetettava
onneamme mursun pyynnissä. Ei ollut viisasta hyökätä eläinten kimppuun
kumpikin eriksemme omassa kajakissaan. Ei näet tuntuisi hauskalta,
jos mursu iskisi torahampaansa kajakin pohjaan tai puraisisi meitä
kylkeen. Kajakit sidottiin siis yhteen ja me hyökkäsimme mursua
kohti, joka uiskenteli läheisyydessämme.

Olimme hyvin varustetut pyssyillä ja harppuuneilla ja luulimme
kaiken käyvän helposti. Vaivatta pääsimmekin ampumamatkan
päähän ja lennätimme luotipanoksen otuksen päähän. Hetkisen makasi
se tainnuksissa ja me soudimme sitä kohden, mutta silloin alkoi se
mieletönnä myllertää ja piestä vettä. Huusin’ että meidän oli
soudettava poispäin, mutta se oli liian myöhäistä. Mursu joutui kajakkimme
alle, ja me saimme useita iskuja sen rajuista liikkeistä. Sitten katosi
se syvyyteen. Pian se tuli kuitenkin ylös ja sen voimakas, kiivas
hengitys kuului pitkät matkat. Veri purskui sen suusta ja sieraimista,
niin että vesi ympärillä punotti. Viivyttelemättä soudimme sen luo ja
annoimme sille uuden panoksen päähän. Taas sukelsi se veden alle
ja me vetäydyimme varovasti takaisin, jotta ei tarvitsisi pelätä
hyökkäystä altapäin. Heti kun se tuli ylös, soudimme uitäelleen lähemmäksi
sitä. Nämä liikkeet uudistettiin useat kerrat, ja joka kerralla sai se
ainakin yhden luodin päähänsä. Näin uupui se uupumistaan. Mutta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0051.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free