Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47
jään reunalle meitä katselemaan. Useita kertoja sukelsi se veteen,
mutta tuli aina uudelleen takaisin, ja lopulta kohousi se puolittain
jäälle paremmin nähdäkseen. Tämä uudistui useat kerrat, eikä mursu
paennut, vaikka lähenin sitä. Vasta kun pyssyineni menin aivan sen
viereen, näytti se tulevan tajuihinsa, heittäytyi veteen ja poistui
poikineen.
Nyt oli meillä kaksi mursua suurine torahampaineen kanavassa.
Vielä kerran yritimme kiskoa toista maalle, mutta yhtä huonolla
menestyksellä kuin ennenkin. Huomasimme, ettei ollut muuta neuvoa kuin
nylkeä mursut vedessä. Se tehtävä ei ollut helppo eikä hauska. Kun
myöhään illalla olimme saaneet puolet toisesta eläimestä nyletyksi,
oli pakoveden aika ja mursu oli pohjassa kiinni. Vaikka miten
olisimme yrittäneet, emme jaksaneet kääntää sitä. Oli odotettava
nousuvettä seuraavaan päivään päästäksemme käsiksi toiseen puoleen.
Seuraavina päivinä nyljimme mursut, paloittelimme ne ja
kuljetimme varmaan säilytyspaikkaan. Se oli ilettävää työtä. Saimme seistä
vedessä eläinten päällä ja leikata niistä paloja veden alla niin syvältä
kuin yletimme. Emme surreet kastumistamme, sillä kyllähän
vaatteet vähitellen kuivuvat, mutta ikävämpää oli, että ryvetyimme
kiireestä kantapäähän rasvaan, traaniin ja vereen. Vaatepahasemme,
joita piti vielä käyttää vuoden verran, ennenkuin saisimme ne vaihtaa
toisiin, tulivat näinä päivinä kurjaan kuntoon. Niihin imeytyi niin
paljon traania, että se tuntui ihoon asti. Koko retkemme aikana ei ollut
mitään niin vastenmielistä tehtävää kuin tämä. Elleivät eläimet olisi
olleet meille välttämättömän tarpeelliset, olisimme jättäneet ne sinne
makaamaan. Jos olisimmekin lihatta tulleet toimeen, niin
polttoainetta tarvitsimme talvea varten. Kun työ oli lopetettu, ja meillä
oli kaksi suurta liha- ja rasvakasaa mursunnahoilla peitettyinä, niin
olimme varsin tyytyväiset.
Näinä päivinä saivat lokit herkutella mursujen jätteillä. Rasva,
suolet ja kaikellaiset sisälmykset houkuttelivat niitä kaikilta suunnilta.
Lokkeja kokoontui tänne suurissa parvissa ja ne pitivät pahaa ääntä
ja meteliä yöt päivät. Kun ne olivat syöneet kyllikseen, lensivät ne
istumaan ulommas jääkummuille ja rääkyivät siellä. Kun tulimme
nylkemään mursuja, poistuivat ne vain vähän matkan päähän ja
istuivat jäällä pitkissä riveissä odottaen kärsivällisesti tai tulivat
muutamien rohkeimpien johdolla vähitellen lähemmäksi. Heti kun putosi
pienikin muru rasvaa, hyökkäsi kaksi tai kolme valkolokkia sen
kimppuun, ja ne tappelivat siitä usein aivan jalkojemme juuressa, niinettä
höyhenet lentelivät.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
