- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
49

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

49

Arvelimme majasta tulevan niin korkean, että voisimme siellä seisoa.
Nyt oli tehtävä katto. Se ei ollut helppoa. Sitä varten ei ollut muita
rakennustarpeita kuin tuo löytämämme ajohirsi ja mursunnahat.
Puun, joka oli 30 senttimetriä paksu, sai Johansen vihdoin
katkaistuksi pienellä kirveellämme, työskenneltyään kokonaisen päivän.
Suurella vaivalla vieritimme sen louhikon yli tasangolle ja panimme
sen majamme kurkihirreksi. Haimme sitten mursunnahat. Mutta ne
olivat kankeat ja jäätyneet kiinni liha- ja rasvakasaan, jonka
peittona ne olivat Vihdoin saimme ne irroitetuiksi käyttämällä talttoja,
joita olimme tehneet torahampaista, kivestä ja puusta. Raskas
tehtävä oli näiden suurten nahkain kuljettaminen majalle. Milloin
kantaen, milloin laahaten tai vierittäen saimme ne perille. Vaikein työ
oli levittää jäätyneet nahat katolle. Kolmen nahanpuoliskon
levittäminen kävi melko helposti, sillä saimme ne taipumaan jonkunverran,
mutta neljäs puolisko oli jäätynyt niin kovaksi, että se täytyi viedä
avantoon sulamaan.

Seuraavina päivinä onnistuimme saamaan vielä kaksi mursua.
Nyt oli meillä mielestämme tarpeeksi rasvaa polttoaineeksi ja
sitäpaitsi nahkoja yllin kyllin majamme kattoa varten.

Nahat olivat meressä sen verran lionneet, että voimme ne
suoristaa katolle. Ne olivat niin pitkät, että ne ulottuivat majan toiselta
puolelta toiselle kurkihirren yli. Levitimme ne ja kiinnitimme
nahka-hihnoilla kiviä kumpaankin päähän painoksi. Kivien, sammalten,
nahkakappaleiden ja lumen avulla tiivistimme majamme seinät.
Ennenkuin majamme oli asuttavassa kunnossa, täytyi sinne saada
kivi-penkkiä makuusijoiksi. Ovena oli nurkkaan jätetty aukko. Siitä pääsi
maahan kaivettuun käytävään, joka oli jäälohkareilla peitetty samaan
tapaan kuin eskimolaisten majoissa. Emme saaneet käytävää niin
pitkäksi, kuin alkuaan oli tarkoitus, sillä maa oli jäätynyt niin kovaksi,
etteivät työaseemme pystyneet siihen. Käytävä oli niin matala, että
kyyrysillämme voimme kontata sisään. Sisäaukko oli suljettu
karhuntaljalla, joka oli lujasti neulottu kiinni katolla olevaan
mursunnah-kaan. Ulkoaukko oli myös peitetty karhunnahalla, mutta se riippui
irtonaisena käytävän suulla.

Syyskuun 28 p:nä muutimme uuteen majaamme. Mutta
ensimmäinen yö siellä oli kylmä. Tähän asti olimme koko ajan nukkuneet
säkissä, ja sekin, jonka olimme ommelleet villapeitteistämme, oli
riittänyt kylmää vastaan. Nyt ei mielestämme ollut enää tarpeellista
nukkua samassa säkissä. Aioimme näet lämmittää majaa
traanilam-puilla niin hyvin, että kumpikin meistä tarkenisi omalla vuoteellaan

Pimeässä ja pakkasessa

4

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0059.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free