Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
55
peeksi majan seinistä. Mutta paras keino sittenkin oli voidella
kätensä lämpimällä karhunverellä ia traanilla ja kuivata ne sammalilla.
Silloin ne tulivat valkoisiksi ja pehmeiksi kuin hienot naiskädet. Oli
vaikea uskoa, että ne kuuluivat meidän ruumiiseemme. Ellei ollut
näitä pesutarpeita, oli toinen hyvä keino. Me raaputimme lian ihosta
veitsellä.
Jos oli vaikea pitää ruumistaan puhtaana, niin aivan mahdotonta
oli vaatteiden pesu. Koetimme sitäkin monella tavalla. Keitimme
paitojamme tuntikausia padassa. Kun otimme ne sieltä, olivat ne yhtä
rasvaiset kuin sinne pantaessakin. Sitten koetimme vääntää niistä
traanin pois. Se onnistui paremmin. Tepsivin keino oli keittää ne
ja lämpiminä raaputtaa niitä puukolla. Hampailla ja vasemmalla
kädellä pitelimme niistä kiinni ja levittelimme niitä; oikealla kädellä
raaputimme rasvaa, jota kertyi niistä hämmästyttävän paljon.
Kuivattuamme paidat puimme ne päällemme ja ne tuntuivat meistä
melkein puhtailta. Raaputettu rasva käytettiin polttoaineena.
Tukan ja parran annoimme vapaasti kasvaa. Olihan meillä sakset,
joilla olisimme voineet leikata tukkamme. Mutta koska
vaatevarastomme oli pieni, arvelimme, että oli viisainta antaa tukan, joka jo
ulottui hartioille saakka, kasvaa ja lämmittää niskaa. Se oli pikimusta
kuten kasvommekin. Kun keväällä päivän valossa näimme toisemme,
loistivat hampaat ja silmävalkuaiset kammottavan valkoisilta.
Olimme kuitenkin toistemme ulkonäköön niin tottuneet, ettemme siinä
mitään erikoisempaa huomanneet. Vasta kun tulimme ihmisten
keskuuteen ja huomasimme, etteivät he olleet samaa mieltä, älysimme,
että ulkoasussamme oli moittimisen varaa.
Niin kului aika.
Tiistaina, helmikuun 25 p:nä.
Tänään on hyvä ilma oleskella ulkona. On jo kevään tuntua
luonnossa. Olemme nähneet ensimmäiset linnut. Kerran taas saimme kuulla
niiden iloista viserrystä, joka herätti vastakaikua sydämissämme.
Se oli ensimmäinen tervehdys elämästä. Siunatut linnut, miten
terve-tulleet olette!
Olimme vähitellen varustautuneet matkaa varten. Meillä oli
tarpeeksi lihaa ja rasvaa. Teimme matkavalmistuksia. Vielä oli paljon
tehtävää. Villapeitteistä ompelimme uudet vaatteet. Tuulivaatteet
paikattiin, jalkineet pohjattiin ja karhunnahasta tehtiin töppösiä
ja kintaita. Sitten oli vielä laitettava karhunnahkainen makuusäkki.
Tämä kaikki vei aikaa, ja me työskentelimme tästä lähtien varhaisesta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
