Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
57
luoteeseen, niinkuin olimme odottaneetkin. Johansen ja minä
lähdimme »Framista» maaliskuun 14 p:nä 1895 noin 84° 4’ pohj. lev. ja 102° it.
pit. pyrkiäksemme pohjoiseen. Retkikunnan johto »Framilla»
uskottiin Sverdrupille. Pohjoisessa emme löytäneet maata. Huhtikuun
6 p:nä 1895 täytyi meidän kääntyä takaisin noin 86° 14’ pohj. lev. ja
noin 95° it. pit., kun jää kävi mahdottomaksi kulkea. Suuntasimme
kulkumme Kap Fligelyä kohti, mutta kun kellomme olivat
pysähtynet, niin emme varmasti tietäneet pituusastettamme, ja elokuun 6
p:nä 1895 tulimme neljälle jäätikönpeittämälle saarelle, tämän
saariston pohjoispuolelle, noin 81° 30’ pohj. lev. ja noin 7° itään tältä
paikalta. Tänne tulimme elokuun 26 p:nä 1895 ja meistä oli varminta
talvehtia täällä. Elimme karhunlihalla. Tänään lähdemme etelään
päin maata pitkin pyrkiäksemme lyhyintä tietä Huippuvuorille.
Otaksumme olevamme Gillis-maalla.
Fridtjof Narisen.»
Illalla kello seitsemän jätimme talvi-asuntomme ja aloitimme
vaelluksemme etelään. Talven kuluessa olimme saaneet niin vähän
liikuntoa, että olimme kankeita kulkemaan, ja reet täyteen lastattuine
kajakkeineen olivat raskaat vetää. Jotta emme rasittuisi alussa liiaksi,
mutta saisimme kuitenkin jäsenet notkistumaan ennenkuin todelliset
ponnistukset alkoivat, kuljimme ensimmäisenä päivänä vain pari
tuntia ja pystytimme sitten tyytyväisinä teltan. Ihmeellinen onnen tunne
valtasi meidät tietäessämme, että olimme matkalla ja että kulkumme
kävi kotia kohti.
Tiistaina, kesäkuun 2 p:nä.
Täällä olemme maanneet lumikuopassa toukokuun 21 p:stä alkaen
ja kastumme yhä enemmän. Tiedämme, että on jo kesäkuu, jolloin
kotona on niin kaunista, emmekä me ole päässeet tätä edemmäksi.
Mutta nyt ei voi enää kauan kestää, ennenkuin olemme siellä. Oi,
miten raskasta on tätä ajatella!
Perjantaina, kesäkuun 12 p:nä.
Ilmasta näimme, että etelässä täytyy olla avovettä, ja kulkiessamme
edelleen kuulimme iloksemme merenkäynnin kohinaa. Vaikka tuuli
oli kääntynyt lännen puoleen, toivoimme kuitenkin voivamme
purjehtia jäänreunaa pitkin, ja päätimme kulkea lyhyintä tietä avovedelle.
Pian olimme jäänreunalla, josta vihdoin näimme sinisen vedenpinnan
leviävän eteemme.
Nopeasti olivat kajakit yhteen kytketyt ja purje nostettu. Toi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
