Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
58
vorfime ei pettänyt ja purjehdimme koko päivän länteen päin
jäänreunaa pitkin. Vihdoinkin olimme siis sen maan eteläpuolella, jossa
olimme niin kauan kulkeneet ja jossa olimme viettäneet pitkän talven
Illalla laskimme jäänreunalle oikaistaksemme vähän jalkojamme.
Ne olivat jäykistyneet kajakissa istumisesta. Tahdoimme myöskin
tähystellä minkälaiselta vesi näytti lännessä ja nousimme siksi eräälle
kukkulalle.
Siellä korkealla seisoessamme huusi johansen äkkiä: »Seis!
Kajakit ovat irtautuneet!» Juoksimme alas niin nopeasti kuin pääsimme.
Kajakit olivat jo pienen matkan päässä ja ajatutuivat hyvää vauhtia
poispäin. Köysi oli pettänyt. »Tässä kelloni!» sanoin Johansenille ja
annoin sen hänelle. Niin nopeasti kuin mahdollista riisuin muutamia
vaatteitani voidakseni paremmin uida. Kaikkia en uskaltanut heittää
yltäni, sillä silloin olisin helposti voinut saada suonenvetoa. Hyppäsin
veteen. Mutta tuuli puhalsi jäältäpäin ja tarttui keveitten kajakkien
korkeaan takilaan ia kiidätti niitä aika vauhtia edemmäs. Vesi oli
jääkylmää. Raskasta oli uida vaatteet päällä, ja kajakit ajautuivat
yhä kauemmas nopeammin kuin minä uin. Minusta näytti
toivottomalta koko yritykseni. Mutta siellä meni kaikki toivomme! Kaikki,
mitä omistimme, oli kajakeissa, meillä ei ollut edes veistä mukanamme.
Jos saan suonenvedon ja uppoan, tai jos käännyn takaisin ilman
kajakkeja, on seuraus oleva sama. Ponnistin siis viimeiset voimani.
Kun väsyin, käännyin selälleni uimaan. Silloin näin Johansenin
kulkevan rauhatonna jäällä edestakaisin. Poika parka! Hänellä ei ollut
rauhaa missään. Hänestä tuntui hirveältä, ettei hän voinut tehdä
mitään. Toivottomalta näytti hänestä minunkin ponnisteluni. Jos
hän olisi heittäytynyt veteen, ei se olisi asiaa rahtuakaan parantanut.
Jäljestäpäin sanoi hän minulle, että se oli kamalin hetki hänen
elämässään. Kääntyessäni uudelleen ympäri huomasin lähestyneeni
kajakkeja, ja se antoi minulle uusia voimia. Vähitellen tunsin
jäse-nieni kangistuvan ja käyvän tunnottomiksi. Tiesin, etten kauan
enää jaksaisi niitä liikuttaa. Mutta eihän matkakaan enää ollut
pitkä. Kunhan jaksaisin kestää vielä vähän aikaa, niin olisimme
pelastetut. Ja minä uin edelleen. Yhä heikommiksi kävivät vetoni,
mutta yhä lähemmäksi myöskin pääsin, ja toivoni elpyi uudelleen.
Lopulta ojensin jo käteni ja tartuin sukseen, joka oli poikittain
peräpuolella. Vedin itseni kajakin laidalle — olimme pelastetut.
Yritin nousta kajakkiin, mutta koko ruumiini oli kylmästä niin
jäykistynyt, että se oli mahdotonta. Hetkisen aikaa jo luulin, että kaikki
sittenkin oli ollut turhaa. Näin pitkälle olin päässyt, mutta ylös ve-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
