- Project Runeberg -  Käsikirja Pohjois-Amerikasta /
117

(1893) Author: Konni Zilliacus Translator: Tyko Hagman
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

117

ja kunnahien välillä laakso-alankoja, joissa maaperä on hyvää ja
ilmanala lauhkea, siihen kun lämmin Tyvenen Meren tuuli vaikuttaa.
Kahteen viimeiseen vuoteen saakka vallitsivat Indiaanit häiritsemättä
tätä osaa valtiota; mutta nyt käy varsin vilkas siirtolaisliike näille
seuduille, jossa maanviljelys näkyy kannattavan hyvin ja kaikki
pohjoismaissa tavalliset viljalajit viihtyvän mainiosti. Ell’ei jotkut aivan
erityiset vastukset kohtaa ensimäisiä uutisasukkaita, jotka nyt ovat
rakentaneet majansa tuonne erämaan korpeen, niin on hyvin luultavaa
että tämä osa Idahoa muutaman vuoden kuluttua on oleva sen
tilieim-mästi asuttu ja paraimmasti viljelty osa, sillä vielä on maata siellä
saatavana mitä paraimmilla ehdoilla eikä matka rautatiellekään ole
niin sanottavan pitkä. Sen ohessa on myöskin kaivosteollisuus juuri
niillä tienoin ruvennut herättämään enemmän huomiota, niin että
myyntipaikkoja maanviljelyksen tuotteille syntyy samassa määrässä
kuin tämä kehittyy.

Kaivosteollisuus se muuten on, josta Idahon alkava kehitys
johtuu. Vuoteen 1863 saakka oli nykyinen valtio ainoastaan osana
Oregonista, mutta lohkaistiin siitä silloin eri territorioksi, ja vähää
myöhemmin ruvettiin huomaamaan että Idahon vuorissa oli melkoiset
joukot kultaa, hopeaa, vaskea ja lyijyä, eikä enemmän tarvittukaan
ihmisten houkuttelemiseksi noihin jylhiin erämaihin. Viitenäkolmatta
vuotena 1862:sta 1889:ään tuottivat Idahon kaivokset metalleja
sadan-viidenkymmenenseitsemän miljoonan dollarin arvosta, ja sill’aikaa nousi
sen väkiluku päälle kahdeksankymmenen tuhannen, niin että kongressi
näki paraaksi suostua sen anomukseen päästä valtioksi Unioniin,
johon Idaho siis astui jäseneksi v. 1890.

Viime aikoina on osittain ruvettu käyttämään hyödyksi myöskin
rikkaita metsävaroja muutamissa osissa Idahon vuoriseutuja, ja
samaan aikaan on kaijan kasvattaminen valtion keski-osissa alkanut
pää tä vauhtiin. Noin kolmekolmatta tuhatta neliöpenikulmaa Idahon
koko alueesta arvellaan soveliaaksi karjauhoidolle; neljäkymmentä
tuha ta neliöpenikulmaa on vuori- ja metsämaita sekä vähän päälle
kaksikymmentä tuhatta neliöpenikulmaa todellista erämaata, jossa ei
mikään voi viihtyä eikä elää muu kuin n. s. sagepensas, kalkkakäärme
ja aavikkokoira. Idahon kaikkein eteläisimpään osaan, lähinnä Utah’n
rajaa, on viime vuosina mormoneja asettunut pitkin joenvarsia ja
ruvennut käyttän ään näiden vettä maan kastelemiseen, joka siten on
pak ’ ettu antamaan heille rikkaita satoja. Ainoastaan muutamissa
vnoii eutujen osissa, joissa sateet ovat runsaammat, sekä jo mainitussa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:23:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pohamerika/0147.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free