Raamattu / Mt.13 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Mt.13

  1.  Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
  2.  Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui
      venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
  3.  Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso,
      kylväjä meni kylvämään.
  4.  Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja
      linnut tulivat ja söivät ne.
  5.  Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon
      maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää
      maata.
  6.  Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut
      juurta, niin ne kuivettuivat.
  7.  Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat
      nousivat ja tukahuttivat ne.
  8.  Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata,
      mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
  9.  Jolla on korvat, se kuulkoon."
 10.  Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle:
      "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"
 11.  Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea
      taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
 12.  Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin;
      mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
 13.  Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin
      eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
 14.  Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla
      kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä
      käsittäkö.
 15.  Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi
      kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi
      silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi
      sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
 16.  Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän
      korvanne, koska ne kuulevat.
 17.  Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja
      vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole
      nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
 18.  Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
 19.  Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha
      ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on
      se, mikä kylvettiin tien oheen.
 20.  Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti
      ottaa sen ilolla vastaan;
 21.  mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää
      ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan
      tähden, niin hän heti lankeaa pois.
 22.  Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan,
      mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat
      sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
 23.  Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja
      ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää,
      mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."
 24.  Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta
      on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
 25.  Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi
      lustetta nisun sekaan ja meni pois.
 26.  Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli
      näkyviin.
 27.  Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle:
      'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen
      sitten on tullut lustetta?'
 28.  Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat
      sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
 29.  Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen
      mukana nisuakin.
 30.  Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja
      elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja
      sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun
      aittaani.'"
 31.  Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten
      valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja
      kylvi peltoonsa.
 32.  Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on
      se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan
      linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."
 33.  Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta
      on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen
      vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".
 34.  Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman
      vertausta hän ei puhunut heille mitään;
 35.  että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka
      sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä
      on ollut salassa maailman perustamisesta asti".
 36.  Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja
      hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä
      meille vertaus pellon lusteesta".
 37.  Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen
      Poika.
 38.  Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta
      lusteet ovat pahan lapset.
 39.  Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu,
      ja leikkuumiehet ovat enkelit.
 40.  Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva
      maailman lopussa.
 41.  Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen
      valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka
      tekevät laittomuutta,
 42.  ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja
      hammasten kiristys.
 43.  Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin
      aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
 44.  Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen,
      jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi
      kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
 45.  Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita
      helmiä,
 46.  ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi
      kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
 47.  Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin
      mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
 48.  Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja
      kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
 49.  Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat
      pahat vanhurskaista
 50.  ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja
      hammasten kiristys.
 51.  Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle:
      "Olemme".
 52.  Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on
      tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän
      kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".
 53.  Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
 54.  Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän
      synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä
      hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
 55.  Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole
      nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja
      Juudas?
 56.  Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä
      sitten hänellä on tämä kaikki?"
 57.  Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole
      profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja
      kodissaan".
 58.  Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta
      voimallista tekoa.