- Project Runeberg -  Raamattu /
Mt.20

Tema: Christian Literature
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Mt.20


  1.  "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka
      varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
  2.  Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä,
      lähetti hän heidät viinitarhaansa.
  3.  Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia
      seisomassa torilla joutilaina;
  4.  ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä
      kohtuus on, sen minä annan teille'.
  5.  Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen
      hetken vaiheilla ja teki samoin.
  6.  Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi
      hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi
      seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'
  7.  He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän
      sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'.
  8.  Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle:
      'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen
      ensimmäisiin asti'.
  9.  Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken
      vaiheilla, saivat he kukin denarin.
 10.  Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta
      hekin saivat kukin denarin.
 11.  Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan
 12.  ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden
      hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme
      kantaneet päivän kuorman ja helteen'.
 13.  Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee
      sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?
 14.  Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa
      saman verran kuin sinullekin.
 15.  Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja
      sentähden, että minä olen hyvä?'
 16.  Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset
      viimeisiksi."
 17.  Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne
      kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
 18.  "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan
      ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet
      kuolemaan
 19.  ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja
      ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva
      ylös".
 20.  Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja
      kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.
 21.  Niin hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle:
      "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun
      oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun
      valtakunnassasi".
 22.  Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä, mitä
      anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?" He
      sanoivat hänelle: "Voimme".
 23.  Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun
      oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun
      annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on
      sen valmistanut".
 24.  Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen
      veljekseen.
 25.  Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että
      kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat
      käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
 26.  Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän
      keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän
      palvelijanne,
 27.  ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon
      teidän orjanne;
 28.  niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan
      palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
 29.  Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan
      paljous.
 30.  Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat,
      että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin
      poika, armahda meitä".
 31.  Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he
      huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda
      meitä".
 32.  Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi:
      "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
 33.  He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat".
 34.  Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän
      silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.


Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/raamattu/40_20.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free