Raamattu / Mt.27 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Mt.27

  1.  Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat
      pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet;
  2.  ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran,
      Pilatuksen, käsiin.
  3.  Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu,
      silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa
      ylipapeille ja vanhimmille
  4.  ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman
      veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse
      eteesi."
  5.  Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja
      hirttäytyi.
  6.  Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista
      panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta".
  7.  Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon
      muukalaisten hautausmaaksi.
  8.  Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan
      Veripelloksi.
  9.  Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta,
      joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan
      siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten
      puolesta arvioineet,
 10.  ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun
      kauttani käskenyt".
 11.  Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä
      sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi:
      "Sinäpä sen sanot".
 12.  Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään
      vastannut.
 13.  Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he
      todistavat sinua vastaan?"
 14.  Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että
      maaherra suuresti ihmetteli.
 15.  Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden
      vangin irti, kenenkä he tahtoivat.
 16.  Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin
      Barabbaaksi.
 17.  Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko
      tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen,
      jota sanotaan Kristukseksi?"
 18.  Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen
      käsiinsä.
 19.  Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa
      hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä
      minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".
 20.  Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan
      Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
 21.  Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta
      tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat:
      "Barabbaan".
 22.  Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle,
      jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki:
      "Ristiinnaulittakoon!"
 23.  Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he
      huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"
 24.  Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä
      yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi:
      "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."
 25.  Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä
      meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".
 26.  Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän
      ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
 27.  Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin
      ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon.
 28.  Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen
      vaipan
 29.  ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen
      päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen
      eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten
      kuningas!"
 30.  Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.
 31.  Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan,
      pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois
      ristiinnaulittavaksi.
 32.  Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli
      Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
 33.  Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on:
      pääkallon paikaksi -
 34.  he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä
      sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä
      juoda.
 35.  Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään
      hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.
 36.  Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.
 37.  Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä
      julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten
      kuningas".
 38.  Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen
      oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.
 39.  Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät
      päätänsä
 40.  ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa
      päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja
      astu alas ristiltä".
 41.  Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä
      ja sanoivat:
 42.  "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän
      Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme
      häneen.
 43.  Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on
      häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan
      Poika'."
 44.  Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat
      ristiinnaulitut hänen kanssansa.
 45.  Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan,
      ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
 46.  Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä
      sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani,
      miksi minut hylkäsit?
 47.  Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat:
      "Hän huutaa Eliasta".
 48.  Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen
      hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.
 49.  Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä
      pelastamaan".
 50.  Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
 51.  Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti,
      ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
 52.  ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi
      ylös.
 53.  Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa
      jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.
 54.  Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat
      Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui,
      peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli
      Jumalan Poika".
 55.  Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet
      Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana
      katselemassa.
 56.  Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja
      Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.
 57.  Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin,
      nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.
 58.  Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin
      Pilatus käski antaa sen hänelle.
 59.  Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen
 60.  ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut
      kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja
      lähti pois.
 61.  Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka
      istuivat vastapäätä hautaa.
 62.  Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit
      ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo
 63.  ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä
      eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'.
 64.  Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti,
      etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja
      sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen
      villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."
 65.  Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää,
      vartioikaa niin hyvin kuin taidatte".
 66.  Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven
      sinetillä ja asettamalla vartijat.