Raamattu / Mk.3 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Mk.3

  1.  Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli
      kuivettunut.
  2.  Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä
      silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.
  3.  Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja
      astu esille".
  4.  Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö
      tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he
      olivat vaiti.
  5.  Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin,
      murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille
      miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli
      jälleen terveeksi.
  6.  Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten
      kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.
  7.  Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä
      seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta
  8.  ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja
      Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen
      tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki.
  9.  Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe
      varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä;
 10.  sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli
      vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä.
 11.  Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan
      hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika".
 12.  Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.
 13.  Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse
      tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä.
 14.  Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä
      heidät saarnaamaan,
 15.  ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.
 16.  Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi
      Simonille -
 17.  ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen,
      joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat,
 18.  ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja
      Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon
      Kananeuksen
 19.  ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.
 20.  Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he
      päässeet syömäänkään.
 21.  Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä
      huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".
 22.  Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat:
      "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän
      ajaa ulos riivaajia".
 23.  Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla:
      "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
 24.  Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se
      valtakunta voi pysyä pystyssä.
 25.  Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä
      pystyssä.
 26.  Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä
      kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut.
 27.  Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen
      tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän
      ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.
 28.  Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten
      lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon
      pilkannevatkin;
 29.  mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan
      on vikapää iankaikkiseen syntiin."
 30.  Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".
 31.  Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle
      ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
 32.  Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle:
      "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua".
 33.  Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä
      ovat minun veljeni?"
 34.  Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen
      ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
 35.  Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni
      ja äitini."