- Project Runeberg -  Raamattu /
Mk.6

Tema: Christian Literature
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Mk.6


  1.  Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen
      opetuslapsensa seurasivat häntä.
  2.  Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja
      häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä
      on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu?
      Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen
      kättensä kautta?
  3.  Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen
      ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole
      täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
  4.  Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla
      kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
  5.  Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi
      että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän
      päälleen.
  6.  Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä,
      kulkien kylästä kylään, ja opetti.
  7.  Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä
      kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
  8.  Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin
      ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
  9.  He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää
      pukeko kahta ihokasta yllenne".
 10.  Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen,
      kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
 11.  Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla,
      sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta,
      todistukseksi heille."
 12.  Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
 13.  Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta
      öljyllä ja paransivat heidät.
 14.  Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli
      tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on
      noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä
      vaikuttavat".
 15.  Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se
      on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".
 16.  Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä
      mestautin, on noussut kuolleista".
 17.  Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen,
      sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon,
      Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,
 18.  ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää
      veljesi vaimoa".
 19.  Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet,
      mutta ei voinut.
 20.  Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet
      vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän
      kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta;
      ja hän kuunteli häntä mielellään.
 21.  Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja
      ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille
      miehille.
 22.  Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti
      Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle:
      "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".
 23.  Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan
      sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
 24.  Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä
      sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
 25.  Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja
      sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella
      Johannes Kastajan pään".
 26.  Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja
      pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.
 27.  Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda
      Johanneksen pään.
 28.  Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi
      hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen
      äidillensä.
 29.  Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat
      hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
 30.  Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle
      kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
 31.  Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon
      paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli
      paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
 32.  Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
 33.  Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja
      riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat
      ennen heitä.
 34.  Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä
      sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole
      paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
 35.  Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen
      opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio,
      ja aika on jo myöhäinen;
 36.  laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin
      maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
 37.  Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille
      syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää
      kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
 38.  Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää
      katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi
      kalaa".
 39.  Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava
      ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
 40.  Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin
      viisikymmentä.
 41.  Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös
      taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne
      opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa
      hän jakoi kaikille.
 42.  Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
 43.  Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja
      tähteet kaloista.
 44.  Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta
      miestä.
 45.  Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja
      kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa
      kuin hän laski kansan luotansa.
 46.  Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle
      rukoilemaan.
 47.  Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään
      maalla.
 48.  Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli
      oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla
      heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän
      ohitsensa.
 49.  Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä
      aaveeksi ja rupesivat huutamaan;
 50.  sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän
      puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä,
      minä se olen; älkää peljätkö".
 51.  Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin
      he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
 52.  Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen,
      vaan heidän sydämensä oli paatunut.
 53.  Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja
      laskivat maihin.
 54.  Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;
 55.  ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat
      vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
 56.  Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin,
      asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä,
      että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki,
      jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.


Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/raamattu/41_6.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free