Raamattu / Lk.11 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.11

  1.  Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut,
      sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä
      rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa".
  2.  Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty
      olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; (tapahtukoon
      sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;)
  3.  anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
  4.  ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme
      anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä
      kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."
  5.  Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee
      hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa
      minulle kolme leipää,
  6.  sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä
      minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
  7.  ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo
      suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi
      nousta antamaan sinulle' -
  8.  minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle
      sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin
      sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon,
      kuin hän tarvitsee.
  9.  Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan;
      etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
 10.  Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle
      avataan.
 11.  Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa
      antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
 12.  taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?
 13.  Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne
      hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa
      Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
 14.  Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli
      lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui; ja kansa
      ihmetteli.
 15.  Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain
      päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia".
 16.  Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä
      taivaasta.
 17.  Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen
      valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, ja
      talo kaatuu talon päälle.
 18.  Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen
      valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin
      voimalla ajavan ulos riivaajia.
 19.  Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä
      voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Sentähden he
      tulevat olemaan teidän tuomarinne.
 20.  Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan
      Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
 21.  Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on hänen
      omaisuutensa turvassa.
 22.  Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja voittaa
      hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin hän luotti, ja
      jakaa häneltä riistämänsä saaliin.
 23.  Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei
      minun kanssani kokoa, se hajottaa.
 24.  Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita
      paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo se: 'Minä palaan
      huoneeseeni, josta lähdin'.
 25.  Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja kaunistettuna.
 26.  Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä,
      pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja
      sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset."
 27.  Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti
      äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut
      sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".
 28.  Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan
      sanan ja sitä noudattavat".
 29.  Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä sukupolvi
      on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta
      muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.
 30.  Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin
      Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle.
 31.  Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven
      miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan
      ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi
      kuin Salomo.
 32.  Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven
      kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen
      Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin
      Joonas.
 33.  Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan
      alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat
      näkisivät valon.
 34.  Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko
      sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös
      sinun ruumiisi pimeä.
 35.  Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.
 36.  Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan
      pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa
      sinua kirkkaalla loisteellaan."
 37.  Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa
      aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle.
 38.  Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa,
      ihmetteli hän.
 39.  Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte
      maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä
      ryöstöä ja pahuutta.
 40.  Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt
      sisäpuoltakin?
 41.  Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki
      on teille puhdasta.
 42.  Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset
      mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta
      sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut
      noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä.
 43.  Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista istuinta
      synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!
 44.  Voi teitä, kun te olette niinkuin merkittömät haudat, joiden
      päällitse ihmiset kävelevät niistä tietämättä!"
 45.  Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi hänelle:
      "Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset myös meitä".
 46.  Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te
      sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä
      itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!
 47.  Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja
      teidän isänne ovat heidät tappaneet!
 48.  Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte
      niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille
      hautakammioita.
 49.  Sentähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille
      profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja
      toisia vainoavat,
 50.  että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri,
      mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,
 51.  hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka
      surmattiin alttarin ja temppelin välillä'. Niin, minä sanon
      teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman.
 52.  Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon
      avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te
      olette estäneet."
 53.  Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset
      rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan häneltä
      moninaisia,
 54.  väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan.