Raamattu / Lk.12 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.12

  1.  Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he
      polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen
      kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on:
      ulkokultaisuutta.
  2.  Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään
      salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
  3.  Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu
      päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa,
      se katoilta julistetaan.
  4.  Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä,
      jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää
      tehdä.
  5.  Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää
      häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä
      sanon teille, häntä te peljätkää.
  6.  Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole
      yhtäkään niistä unhottanut.
  7.  Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;
      te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
  8.  Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten
      edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
  9.  Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan
      enkelien edessä.
 10.  Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan
      anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi
      anneta.
 11.  Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja
      esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä
      vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;
 12.  sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on
      sanottava."
 13.  Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano
      minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön".
 14.  Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut
      teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
 15.  Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea
      ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan,
      vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
 16.  Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa
      kasvoi hyvin.
 17.  Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei
      minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
 18.  Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja
      rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
 19.  ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa
      moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
 20.  Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun
      sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä
      sinä olet hankkinut?'
 21.  Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole
      rikkautta Jumalan tykönä."
 22.  Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille:
      älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä
      ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
 23.  Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin
      vaatteet.
 24.  Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä
      ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka
      paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
 25.  Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään
      vertaa?
 26.  Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte
      muusta?
 27.  Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä
      kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa
      loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
 28.  Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa
      ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te
      vähäuskoiset!
 29.  Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte,
      älkääkä korkeita tavoitelko.
 30.  Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta
      teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
 31.  Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan
      sen ohessa.
 32.  Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt
      hyväksi antaa teille valtakunnan.
 33.  Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne
      kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei
      varas ulotu ja missä koi ei turmele.
 34.  Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän
      sydämenne.
 35.  Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
 36.  ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa
      odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan
      ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
 37.  Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa
      valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja
      asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
 38.  Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja
      havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
 39.  Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä
      varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.
 40.  Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule,
      Ihmisen Poika tulee."
 41.  Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen
      vai myös kaikista muista?"
 42.  Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen
      huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta
      hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän
      ruokaosansa?
 43.  Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee
      näin tekevän!
 44.  Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken
      omaisuutensa hoitajaksi.
 45.  Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy',
      ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään
      ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
 46.  niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja
      hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja
      määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
 47.  Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt
      valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan
      monilla lyönneillä.
 48.  Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä
      ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä
      jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja
      jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
 49.  Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä
      tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
 50.  Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan
      ahdistettu, kunnes se on täytetty!
 51.  Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa?
      Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
 52.  Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme
      joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
 53.  isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä
      vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja
      miniä anoppiansa vastaan."
 54.  Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan
      lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.
 55.  Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja
      niin tuleekin.
 56.  Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida;
      mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
 57.  Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?
 58.  Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee
      matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän
      raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua
      oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua
      vankeuteen.
 59.  Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat
      viimeisenkin rovon."