Raamattu / Lk.24 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.24

  1.  Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat
      haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
  2.  Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
  3.  Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen
      ruumista.
  4.  Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi
      heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
  5.  Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin
      miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten
      joukosta?
  6.  Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän
      puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
  7.  sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten
      käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä
      nouseman ylös'."
  8.  Niin he muistivat hänen sanansa.
  9.  Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille
      yhdelletoista ja kaikille muille.
 10.  Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria
      Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset
      heidän kanssansa.
 11.  Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he
      uskoneet heitä.
 12.  Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti
      sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni
      pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
 13.  Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen
      kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
 14.  Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
 15.  Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että
      Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
 16.  Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he
      tunteneet häntä.
 17.  Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte
      keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
 18.  Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle:
      "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä,
      mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
 19.  Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä
      tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta,
      voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
 20.  kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet
      tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
 21.  Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava
      Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä
      siitä, kuin nämä tapahtuivat.
 22.  Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät
      hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla
 23.  eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös
      nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
 24.  Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät
      haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat
      sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
 25.  Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat
      sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
 26.  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän
      kirkkauteensa?"
 27.  Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti
      heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
 28.  Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli
      aikovinaan kulkea edemmäksi.
 29.  Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä
      ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja
      jäi heidän luoksensa.
 30.  Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän
      otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
 31.  Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän
      katosi heidän näkyvistään.
 32.  Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava,
      kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
 33.  Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja
      tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän
      kanssansa.
 34.  Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on
      ilmestynyt Simonille".
 35.  Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he
      olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
 36.  Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän
      keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
 37.  Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä
      hengen.
 38.  Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi
      nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
 39.  Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse
      tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole
      lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."
 40.  Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
 41.  Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan
      ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin
      syötävää?"
 42.  Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
 43.  Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
 44.  Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä
      puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken
      pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen
      laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
 45.  Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
 46.  Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli
      kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
 47.  ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava
      hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
 48.  Te olette tämän todistajat.
 49.  Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on
      luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän
      päällenne puetaan voima korkeudesta."
 50.  Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti
      kätensä ja siunasi heidät.
 51.  Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet
      otettiin ylös taivaaseen.
 52.  Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti
      iloiten.
 53.  Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.