Raamattu / Lk.6 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.6

  1.  Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden
      halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät
      niitä käsissään ja söivät.
  2.  Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei
      ole lupa tehdä sapattina?"
  3.  Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä
      Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,
  4.  kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja
      antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden
      kuin ainoastaan pappien?"
  5.  Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra".
  6.  Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä
      oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut.
  7.  Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet
      ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän
      sapattina.
  8.  Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi
      oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". Ja hän nousi ja astui
      esille.
  9.  Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on
      luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako
      henki, vai hukuttaa?"
 10.  Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle:
      "Ojenna kätesi". Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen
      terveeksi.
 11.  Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän
      olisi tehtävä Jeesukselle.
 12.  Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle
      rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.
 13.  Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi
      heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
 14.  Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen
      veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja
      Bartolomeuksen,
 15.  ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja
      Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
 16.  ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli
      kavaltaja.
 17.  Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle
      paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja
      paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja
      Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja
      parantuakseen taudeistansa.
 18.  Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat
      terveiksi.
 19.  Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä
      lähti voima, joka paransi kaikki.
 20.  Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita
      olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
 21.  Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita
      te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
 22.  Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat
      teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän
      nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden.
 23.  Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän
      palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä
      profeetoille.
 24.  Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet
      lohdutuksenne!
 25.  Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva
      nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia
      ja itkeä!
 26.  Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin
      tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
 27.  Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa
      vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
 28.  siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä,
      jotka teitä parjaavat.
 29.  Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos
      joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.
 30.  Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä,
      joka sinun omaasi ottaa.
 31.  Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää
      tekin heille.
 32.  Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä
      kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä,
      jotka heitä rakastavat.
 33.  Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä
      kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
 34.  Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin,
      mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat
      syntisille saadakseen saman verran takaisin.
 35.  Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa,
      toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on
      oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on
      hyvä kiittämättömille ja pahoille.
 36.  Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
 37.  Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää
      kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota
      lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
 38.  Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu
      ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla
      te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
 39.  Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa
      taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?
 40.  Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena
      jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.
 41.  Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa
      malkaa omassa silmässäsi?
 42.  Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois
      rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa
      silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta
      silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi
      silmässä.
 43.  Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas
      huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
 44.  sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita
      koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata
      orjanruusupensaasta.
 45.  Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja
      paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu
      puhuu.
 46.  Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä
      sanon?
 47.  Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja
      tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän
      on.
 48.  Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi
      syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli,
      syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä
      horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.
 49.  Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka
      perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta
      syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen
      kukistuminen oli suuri."