Raamattu / Lk.7 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.7

  1.  Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni
      hän Kapernaumiin.
  2.  Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli
      kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.
  3.  Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia
      hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen
      palvelijansa.
  4.  Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti
      ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
  5.  sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille
      synagoogan".
  6.  Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut
      kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan
      hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen
      arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
  7.  sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun
      luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.
  8.  Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja
      minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle:
      'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja
      palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
  9.  Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi
      kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole
      Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
 10.  Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.
 11.  Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen
      kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko.
 12.  Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin
      kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti
      oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa.
 13.  Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä
      itke".
 14.  Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja
      hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse."
 15.  Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi
      hänet hänen äidillensä.
 16.  Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen:
      "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on
      katsonut kansansa puoleen".
 17.  Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä
      oleviin seutuihin.
 18.  Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta.
 19.  Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti
      heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö
      meidän toista odottaman?"
 20.  Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on
      lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva,
      vai pitääkö meidän toista odottaman?'"
 21.  Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja
      vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi
      näön.
 22.  Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa
      Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat
      näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot
      kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan
      evankeliumia.
 23.  Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
 24.  Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan
      kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
      Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
 25.  Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin
      puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja
      herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
 26.  Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon
      teille: hän on enemmän kuin profeetta.
 27.  Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini
      sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
 28.  Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa
      yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan
      valtakunnassa on suurempi kuin hän.
 29.  Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat
      Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen
      kasteella.
 30.  Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan
      aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta
      kastetta.
 31.  Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen
      kaltaisia he ovat?
 32.  He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat
      toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette
      karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'.
 33.  Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä,
      ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.
 34.  Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso
      syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'
 35.  Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."
 36.  Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän
      meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
 37.  Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja
      kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen
      talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
 38.  ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja
      rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne
      päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne
      hajuvoiteella.
 39.  Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli
      hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän,
      mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on
      syntinen."
 40.  Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin
      sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -
 41.  "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa
      viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
 42.  Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan
      anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
 43.  Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi
      enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".
 44.  Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen?
      Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun
      jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja
      kuivasi ne hiuksillaan.
 45.  Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut
      suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
 46.  Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli
      hajuvoiteella minun jalkani.
 47.  Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi
      annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi
      annetaan, se rakastaa vähän."
 48.  Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi
      annetut".
 49.  Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka
      tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
 50.  Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut;
      mene rauhaan".