Raamattu / Jh.11 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Jh.11

  1.  Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa
      Martan kylästä, oli sairaana.
  2.  Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja
      pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti,
      oli hänen veljensä.
  3.  Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso,
      se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
  4.  Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi,
      vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta
      kirkastuisi".
  5.  Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
  6.  Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa,
      missä hän oli, vielä kaksi päivää;
  7.  mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme
      taas Juudeaan".
  8.  Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset
      yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"
  9.  Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka
      vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän
      maailman valon.
 10.  Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä
      ole valoa."
 11.  Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus
      nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta".
 12.  Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin
      hän tulee terveeksi".
 13.  Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen
      puhuneen unessa-nukkumisesta.
 14.  Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,
 15.  ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä,
      jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".
 16.  Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille
      opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen
      kanssansa".
 17.  Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli
      ollut haudassa.
 18.  Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan
      päässä.
 19.  Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse
      lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.
 20.  Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä
      vastaan; mutta Maria istui kotona.
 21.  Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut
      täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
 22.  Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä
      sinä Jumalalta anot."
 23.  Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".
 24.  Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan
      ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".
 25.  Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka
      uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
 26.  Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko
      sen?"
 27.  Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet
      Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan".
 28.  Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian
      sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".
 29.  Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
 30.  Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä
      paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
 31.  Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä
      lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos,
      seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään
      siellä.
 32.  Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet,
      lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos
      sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".
 33.  Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden
      juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen
      valtaan ja vapisi;
 34.  ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle:
      "Herra, tule ja katso".
 35.  Ja Jeesus itki.
 36.  Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli
      hänelle!"
 37.  Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean
      silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
 38.  Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja
      se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
 39.  Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi
      hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa
      neljättä päivää".
 40.  Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos
      uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
 41.  Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja
      sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
 42.  Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan
      tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he
      uskoisivat sinun lähettäneen minut."
 43.  Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule
      ulos!"
 44.  Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja
      hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi
      heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
 45.  Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja
      nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
 46.  Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat
      heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
 47.  Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat:
      "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
 48.  Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja
      roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."
 49.  Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen
      pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään
 50.  ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen
      kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".
 51.  Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä
      vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva
      kansan edestä,
 52.  eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen
      yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.
 53.  Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa
      hänet.
 54.  Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten
      keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan,
      Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli
      opetuslapsineen.
 55.  Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät
      maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan
      itsensä.
 56.  Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan
      pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?"
 57.  Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos
      joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta
      he ottaisivat hänet kiinni.