Raamattu / Jh.12 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Jh.12

  1.  Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa
      Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
  2.  Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta
      Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.
  3.  Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja
      voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli
      täyteen voiteen tuoksua.
  4.  Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka
      oli hänet kavaltava:
  5.  "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä
      annettu köyhille?"
  6.  Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta
      köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän
      rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.
  7.  Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa
      tämän minun hautaamispäiväni varalle.
  8.  Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä
      ei ole aina."
  9.  Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli
      siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden,
      vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt
      kuolleista.
 10.  Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,
 11.  koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat
      Jeesukseen.
 12.  Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut
      juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,
 13.  ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja
      huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran
      nimeen, Israelin kuningas!"
 14.  Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin
      kirjoitettu on:
 15.  "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen
      aasin varsan selässä".
 16.  Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun
      Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli
      hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
 17.  Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui
      Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti
      hänestä.
 18.  Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että
      hän oli tehnyt sen tunnusteon.
 19.  Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa
      mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
 20.  Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat
      ylös juhlaan rukoilemaan.
 21.  Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja
      pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
 22.  Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus
      menivät ja sanoivat Jeesukselle.
 23.  Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että
      Ihmisen Poika kirkastetaan.
 24.  Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa
      maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se
      tuottaa paljon hedelmää.
 25.  Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa
      elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen
      elämään.
 26.  Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä
      olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua
      palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
 27.  Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman?
      Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä
      olen tähän hetkeen tullut.
 28.  Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen
      kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
 29.  Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen
      jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".
 30.  Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni,
      vaan teidän tähtenne.
 31.  Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman
      ruhtinas pitää heitettämän ulos.
 32.  Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
 33.  Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla
      hän oli kuoleva.
 34.  Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus
      pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen
      Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?"
 35.  Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän
      keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on,
      ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei
      tiedä, mihin hän menee.
 36.  Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te
      valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois
      ja kätkeytyi heiltä.
 37.  Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä,
      eivät he uskoneet häneen,
 38.  että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut:
      "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi
      ilmoitetaan?"
 39.  Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
 40.  "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän
      sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi
      sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
 41.  Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui
      hänestä.
 42.  Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta
      fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi
      synagoogasta erotetuiksi.
 43.  Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
 44.  Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko
      minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
 45.  Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
 46.  Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka
      minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
 47.  Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä
      en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa
      tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
 48.  Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä
      on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on
      tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
 49.  Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut
      lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää
      sanoman ja mitä puhuman.
 50.  Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen
      elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin
      Isä on minulle sanonut."