Raamattu / Ap.t.14 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.14

  1.  Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja
      puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että
      kreikkalaisia uskoi.
  2.  Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja
      kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.
  3.  Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti,
      luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi
      tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
  4.  Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten
      puolella, toiset taas apostolien puolella.
  5.  Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä
      mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,
  6.  ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin,
      Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.
  7.  Ja siellä he julistivat evankeliumia.
  8.  Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja
      rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
  9.  Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa
      häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla
      terveeksi,
 10.  sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän
      kavahti ylös ja käveli.
 11.  Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä
      ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa
      astuneet alas meidän luoksemme".
 12.  Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska
      hän oli se, joka puhui.
 13.  Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä
      ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
 14.  Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät
      he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
 15.  ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme
      ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille
      evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista
      elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren
      ja kaikki, mitä niissä on.
 16.  Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain
      vaeltaa omia teitänsä;
 17.  ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään,
      sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta
      sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne
      ruualla ja ilolla."
 18.  Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta
      heille.
 19.  Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he
      suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja
      raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet
      kuolleeksi.
 20.  Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen,
      nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti
      Barnabaan kanssa Derbeen.
 21.  Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään
      monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja
      Antiokiaan
 22.  ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä
      pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän
      pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".
 23.  Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa
      seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät
      Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.
 24.  Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan;
 25.  ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.
 26.  Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet,
      annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt
      olivat suorittaneet.
 27.  Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja
      kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt
      suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven.
 28.  Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.