Raamattu / Ap.t.20 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.20

  1.  Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa;
      ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti
      matkustamaan Makedoniaan.
  2.  Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä
      monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.
  3.  Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat
      tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä
      meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian
      kautta.
  4.  Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja
      tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius,
      Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
  5.  Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa;
  6.  mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen
      Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa
      Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
  7.  Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan
      leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa
      pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan
      puoliyöhön saakka.
  8.  Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme
      koolla.
  9.  Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun
      Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja
      putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet
      nostettiin ylös kuolleena.
 10.  Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi
      kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä
      hänessä on vielä henki".
 11.  Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui
      kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten
      matkalle.
 12.  Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti
      lohdutetuiksi.
 13.  Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme
      Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli
      niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse.
 14.  Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja
      kuljimme Mityleneen.
 15.  Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion
      kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen
      jälkeisenä päivänä Miletoon.
 16.  Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei
      häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen,
      jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.
 17.  Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä
      seurakunnan vanhimmat.
 18.  Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te
      tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin,
      miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne;
 19.  kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja
      kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua
      juutalaisten salahankkeiden tähden;
 20.  kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä,
      mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että
      huone huoneelta,
 21.  vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille
      parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän
      Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
 22.  Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin,
      enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
 23.  Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa
      minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
 24.  En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena,
      kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta
      Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin
      todistamisen.
 25.  Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun
      kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen
      vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
 26.  Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen
      viaton kaikkien vereen.
 27.  Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea
      Jumalan tahtoa.
 28.  Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä
      Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran
      seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
 29.  Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne
      tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
 30.  ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta
      puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
 31.  Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta
      lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
 32.  Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun,
      hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille
      perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
 33.  En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;
 34.  te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä
      hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.
 35.  Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden
      tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen
      sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'."
 36.  Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän
      kanssansa.
 37.  Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat
      Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä,
 38.  ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut,
      etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat
      hänet laivaan.