Raamattu / Ap.t.22 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.22

  1.  "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille
      puolustuksekseni puhun".
  2.  Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi
      vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi:
  3.  "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta
      kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa
      opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin
      Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.
  4.  Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja
      heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia,
  5.  niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki
      vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja
      minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat,
      sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
  6.  Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa,
      että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo
      minun ympärilläni;
  7.  ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul,
      Saul, miksi vainoat minua?'
  8.  Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle:
      'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat'.
  9.  Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet
      sen ääntä, joka minulle puhui.
 10.  Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi
      minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan
      kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'.
 11.  Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi,
      taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin
      Damaskoon.
 12.  Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki
      siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,
 13.  tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul,
      veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja sillä hetkellä minä sain näköni
      ja katsoin häneen.
 14.  Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut
      tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan
      hänen suunsa äänen;
 15.  sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten
      edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.
 16.  Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja
      anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
 17.  Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani
      pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin
 18.  ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois
      Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi
      minusta'.
 19.  Ja minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin
      vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka
      uskoivat sinuun.
 20.  Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin
      minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa
      vaatteita.'
 21.  Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas
      pakanain tykö'."
 22.  Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä; mutta silloin he
      korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen!
      Sillä ei hän saa elää."
 23.  Ja kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua
      ilmaan,
 24.  käski päällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää,
      mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet
      ruoskimalla tutkittavaksi.
 25.  Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi
      Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa
      ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"
 26.  Kun sadanpäämies sen kuuli, meni hän päällikölle ilmoittamaan ja
      sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."
 27.  Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano
      minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän vastasi: "Olen".
 28.  Niin päällikkö sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut
      itselleni tämän kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: "Mutta
      minulla se on syntymästäni asti".
 29.  Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen
      luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että
      Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet.
 30.  Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon,
      mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja
      käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas
      ja asetti hänet heidän eteensä.