Ap.t.5
1. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira
myivät maatilan,
2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja
pani apostolien jalkojen eteen.
3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun
sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan
maatilan hinnasta?
4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin
sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et
sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."
5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti
henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.
6. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet
pois ja hautasivat.
7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä
tiennyt, mitä oli tapahtunut.
8. Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te
myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan".
9. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin
käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka
hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat
sinutkin pois."
10. Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä;
ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena,
kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka
tämän kuulivat.
12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa
ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon
pylväskäytävässä.
13. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti
heitä suuressa kunniassa.
14. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä
miehiä että naisia suuret joukot.
15. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja
paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi
johonkuhun heistä.
16. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa,
ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne
kaikki tulivat parannetuiksi.
17. Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen
puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
18. ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen
vankihuoneeseen.
19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos
ja sanoi:
20. "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki
tämän elämän sanat".
21. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja
opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat
hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja
israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan
heitä vankilasta.
22. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he
löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat,
23. sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi
ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme
sisältä ketään löytäneet".
24. Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä
sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä
tulisi.
25. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te
panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa".
26. Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti
heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa
heidät kivittäisi.
27. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen
pappi kuulusteli heitä
28. ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta
tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin
opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen
veren".
29. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän
tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
30. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te
ripustitte puuhun ja surmasitte.
31. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja
Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien
anteeksiantamusta.
32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki,
jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
33. Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he
tahtoivat tappaa heidät.
34. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel,
lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä
miehet vähäksi aikaa ulos.
35. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä
aiotte tehdä näille miehille.
36. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja
häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja
kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he
joutuivat häviöön.
37. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon
päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui,
ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.
38. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja
antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on
ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;
39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä
kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse
Jumalaa vastaan."
40. Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit
sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta
Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
41. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat
katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen
tähden.
42. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja
kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/44_5.html