- Project Runeberg -  Raamattu /
Rm.9

Tema: Christian Literature
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Rm.9


  1.  Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa
      minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
  2.  että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
  3.  Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta
      veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
  4.  ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja
      lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
  5.  heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka
      on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
  6.  Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä
      eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
  7.  eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin
      siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
  8.  se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan
      lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
  9.  Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna
      tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
 10.  Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi
      Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän
      isästämme Iisakista;
 11.  ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat
      tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan
      mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan
      tähden -
 12.  sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
 13.  niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta
      minä vihasin".
 14.  Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?  Pois se!
 15.  Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen
      armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
 16.  Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka
      juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
 17.  Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin
      sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun
      nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
 18.  Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen
      tahtoo.
 19.  Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa?
      Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
 20.  Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään
      Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi
      minusta tällaisen teit?"
 21.  Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa
      seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
 22.  Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä
      voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt
      vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
 23.  ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi
      laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
 24.  Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan
      juutalaisista, vaan myös pakanoista,
 25.  niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva
      kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen,
      joka ei ollut minun rakkaani.
 26.  Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:
      'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän
      Jumalan lapsiksi."
 27.  Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset
      olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain
      jäännös.
 28.  Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja
      rutosti."
 29.  Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi
      jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin
      Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
 30.  Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet
      vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen
      vanhurskauden, joka tulee uskosta;
 31.  mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä
      lakia saavuttanut.
 32.  Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan
      ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
 33.  niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin
      loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se
      ei häpeään joudu".


Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/raamattu/45_9.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free