Raamattu / 1Ts.2 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

1Ts.2

  1.  Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut
      turha;
  2.  vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet
      Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä
      kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan
      evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.
  3.  Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä
      epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
  4.  vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että
      meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin
      tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka
      koettelee meidän sydämemme.
  5.  Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te
      tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala
      on todistajamme,
  6.  emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä
      muilta,
  7.  vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia
      arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne,
      niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
  8.  niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan
      Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte
      meille rakkaiksi tulleet.
  9.  Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät
      työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme
      teille Jumalan evankeliumia.
 10.  Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja
      oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka
      uskotte,
 11.  samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa,
      kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,
 12.  ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti
      Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja
      kirkkauteensa.
 13.  Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että
      te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen
      vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on,
      Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
 14.  Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa
      olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa,
      sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin
      he juutalaisilta,
 15.  jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat
      vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat
      kaikkien ihmisten vihollisia,
 16.  kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän
      pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä
      mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä
      asti.
 17.  Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä,
      ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi
      halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
 18.  Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali,
      puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on
      meidät estänyt.
 19.  Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän
      kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen
      edessä hänen tulemuksessaan?
 20.  Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.