- Project Runeberg -  Raamattu /
Hb.10

Tema: Christian Literature
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Hb.10


  1.  Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain
      olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla,
      joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia
      täydellisiksi.
  2.  Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä,
      jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei
      enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
  3.  Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
  4.  Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa
      pois syntejä.
  5.  Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä
      et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
  6.  polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
  7.  Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on
      minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
  8.  Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja
      syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka
      niitä lain mukaan uhrataankin,
  9.  sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun
      tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
 10.  Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen
      Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
 11.  Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan
      toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka
      eivät ikinä voi syntejä poistaa;
 12.  mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä,
      ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
 13.  ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen
      jalkojensa astinlaudaksi.
 14.  Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt
      täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
 15.  Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
 16.  "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen
      heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän
      sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
 17.  ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
 18.  Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin
      edestä enää tarvita.
 19.  Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä
      Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
 20.  jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi,
      joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
 21.  ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
 22.  niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon
      varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta
      ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
 23.  pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka
      antoi lupauksen, on uskollinen;
 24.  ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme
      rakkauteen ja hyviin tekoihin;
 25.  älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien
      on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta
      enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
 26.  Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden
      tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
 27.  vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on
      kuluttava vastustajat.
 28.  Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen
      todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
 29.  kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen
      ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää
      epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa
      armon Henkeä!
 30.  Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä
      olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
 31.  Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
 32.  Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi
      tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
 33.  kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina,
      kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden
      osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.
 34.  Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet
      hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi
      tavara, joka pysyy.
 35.  Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
 36.  Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon
      ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
 37.  Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka
      tuleva on, eikä viivyttele;
 38.  mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy
      pois, ei minun sieluni mielisty häneen".
 39.  Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi
      kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa
      pelastukseksi.


Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/raamattu/58_10.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free