Raamattu / Ilm.14 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ilm.14

  1.  Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja
      hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan
      oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
  2.  Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten
      pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä
      kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan
      soittavat.
  3.  Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän
      olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä
      virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat
      ostetut maasta.
  4.  Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten
      kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka
      seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut
      ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,
  5.  eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.
  6.  Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla
      oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä
      asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja
      kielille ja kansoille.
  7.  Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa
      hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja
      kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja
      vetten lähteet".
  8.  Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut,
      kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä
      on juottanut kaikki kansat".
  9.  Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella
      äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen
      merkin otsaansa tai käteensä,
 10.  niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka
      sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä
      pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä
      ja Karitsan edessä.
 11.  Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä
      heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen
      kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
 12.  Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan
      käskyt ja Jeesuksen uskon.
 13.  Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat
      ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo
      Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa
      seuraavat heitä."
 14.  Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui
      Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja
      kädessänsä terävä sirppi.
 15.  Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä
      pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä
      leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt".
 16.  Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli
      leikatuksi.
 17.  Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin
      oli terävä sirppi.
 18.  Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli
      vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se
      terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut
      maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet".
 19.  Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun
      hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.
 20.  Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui
      veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan
      päähän.