Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Mooseksen Kirja - 42 luku - 43 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ensimmäinen Mooseksen Kirja 9. 10. 11. 28
52
14. Joosef sanoi heille: »Niin on, kuin
olen teille puhunut: te olette vakoojia.
15. Näin te tulette koeteltaviksi: niin
totta kuin farao elää, te ette pääse
täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule
tänne. i moos. 43:5.
16. Lähettäkää yksi joukostanne
noutamaan veljenne tänne, mutta teidän
muiden on jääminen tänne vangeiksi, että
koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta;
muuten, niin totta kuin farao elää, te olette
vakoojia.»
17. Ja hän panetti heidät vankeuteen
kolmeksi päiväksi.
18. Mutta kolmantena päivänä Joosef
sanoi heille: »Jos tahdotte elää, niin
tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa
pelkääväinen:
19. jos olette rehellisiä miehiä, niin
jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi
vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te
muut menkää viemään kotiin viljaa
per-heittenne nälänhätään.
20. Ja tuokaa nuorin veljenne minun
luokseni. Jos teidän puheenne siten
todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman.»
Ja heidän täytyi tehdä niin.
21. Mutta he sanoivat toinen
toisellensa: »Totisesti, me olemme syylliset sen
tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me
näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän
anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet
häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska.»
22. Ruuben vastasi heille sanoen:
»Enkö minä sanonut teille: ’Älkää tehkö
pahoin nuorukaista vastaan!’ Mutta te ette
kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan
hänen verensä.» i Moos. 37:21 s.
23. Mutta he eivät tienneet, että Joosef
ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille
tulkin kautta.
24. Ja hän kääntyi pois heistä ja itki.
Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja
puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän
jQukostaan Simeonin ja vangitutti hänet
heidän nähtensä.
25. Ja Joosef käski täyttää heidän
säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat
takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille
evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.
26. Ja he sälyttivät viljansa aasien
selkään ja lähtivät sieltä.
27. Kun sitten eräs heistä yöpaikassa
avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa,
huomasi hän rahansa säkin suussa.
28. Hän sanoi veljilleen: »Minulle on an-
nettu rahani takaisin; katso, se on minun
säkissäni». Silloin heidän sydämensä
vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä
toisiinsa sanoen: »Mitä Jumala on meille
tehnyt?»
29. Tultuansa isänsä Jaakobin luo
Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle
kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30. »Mies, joka on sen maan valtiaana,
puhutteli meitä ankarasti ja kohteli
meitä, niinkuin olisimme olleet maata
vakoilemassa.
31. Mutta me sanoimme hänelle:
’Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään
vakoojia;
32. meitä on kaksitoista veljestä, saman
isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on
nyt kotona isämme luona Kanaanin
maassa’.
33. Mutta mies, sen maan valtias, sanoi
meille: ’Siitä minä saan tietää, oletteko
rehellisiä miehiä: jättäkää yksi
veljistän-ne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa
perheittenne nälänhätään.
34. Ja menkää ja tuokaa nuorin
veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette
ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä.
Sitten minä annan teille veljenne takaisin,
ja te saatte vapaasti liikkua maassa.’»
35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä,
niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen
säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa
he sekä heidän isänsä peljästyivät.
36. Ja heidän isänsä Jaakob sanoi
heille: »Te teette minut lapsettomaksi;
Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja
Benjamininkin te tahdotte viedä minulta;
kaikki tämä kohtaa minua».
37. Ruuben vastasi isälleen sanoen:
»Saat surmata minun molemmat poikani,
jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna
hänet minun huostaani, niin minä tuon
hänet sinulle takaisin».
38. Mutta hän sanoi: »Ei minun poikani
saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen
veljensä on kuollut, ja hän on yksin
jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä
matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte
minun harmaat hapseni vaipumaan
murheella tuonelaan».
43 LUKU.
Joosefin veljien toinen matka Egyptiin.
Mutta nälänhätä oli maassa kova.
2. Ja kun he olivat syöneet loppuun
sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
