Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tuomarien Kirja - 17 luku - 18 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Tuomarien Kirja 17. 18.
269
17 LUKU.
Miikan pyhäkkö Efraimin vuoristossa.
Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä
Miika.
2. Hän sanoi äidillensä: »Ne tuhat ja
sata hopeasekeliä, jotka sinulta otettiin ja
joiden tähden sinä lausuit vannotuksen
minunkin kuulteni, katso, ne rahat ovat
minulla; minä ne otin». Silloin sanoi
hänen äitinsä: »Herra siunatkoon sinua,
poikani!» 3 Moos. 5:1.
3. Niin hän antoi takaisin äidilleen ne
tuhat ja sata hopeasekeliä. Mutta hänen
äitinsä sanoi: »Minä pyhitän nämä rahat
Herralle ja luovutan ne pojalleni
veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä
varten. Nyt minä annan ne sinulle
takaisin.»
4. Mutta hän antoi rahat takaisin
äidilleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa
hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle,
joka niistä teki veistetyn ja valetun
jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
Jes. 40: 19. Viis. 15: 8.
5. Sillä miehellä, Miikalla, oli siis
juma-lanhuone, ja hän teetti kasukan ja
koti-jumalien kuvia ja asetti yhden pojistaan
itsellensä papiksi. iMoos.3i:i9.
2 Moos. 28: 4, 6, 41. Tuom. 8: 27. 1 Sam. 19: 13.
6. Siihen aikaan ei ollut kuningasta
Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen
omasta mielestään oli oikein.
Tuom. 18: 1. 19: 1. 21: 25.
7. Juudan Beetlehemissä oli nuori mies,
Juudan sukukuntaa; hän oli leeviläinen ja
asui siellä muukalaisena.
8. Tämä mies lähti siitä kaupungista,
Juudan Beetlehemistä, asuaksensa
muukalaisena, mLssä vain sopisi; ja
vaeltaessaan tietänsä hän tuli Efraimin
vuoristoon, Miikan talolle asti.
9. Miika kysyi häneltä: »Mistä sinä
tulet?» Hän vastasi: »Minä olen leeviläinen
Juudan Beetlehemistä ja vaellan
asuakseni muukalaisena, missä vain sopii».
10. Miika sanoi hänelle: »Asetu minun
luokseni ja tule minun isäkseni ja
papikseni, niin minä annan sinulle vuosittain
kymmenen hopeasekeliä ja vaatetuksen
ja elatuksesi». Niin leeviläinen tuli.
11. Ja leeviläinen suostui asettumaan
sen miehen luo, ja tämä piti sitä nuorta
miestä kuin omaa poikaansa.
12. Miika asetti leeviläisen virkaan, ja
nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa,
ja hän jäi Miikan taloon.
13. Ja Miika sanoi: »Nyt minä tiedän,
että Herra tekee minulle hyvää, sillä
minulla on pappina leeviläinen».
18 LUKU.
Daanilaiset ryöstävät Miikan jumalankuvan,
valloittavat Laiksen ja asettuvat sinne.
Daanin pyhäkkö.
Siihen aikaan ei ollut kuningasta
Israelissa; ja siihen aikaan daanilaisten
sukukunta etsi itsellensä perintöosaa
asuttavaksensa, sillä siihen päivään asti se ei
ollut saanut perintöosaa Israelin
sukukuntien kesken. Joos. 19: 40 s. Tuoni. 1: 34. 17: 6.
2. Ja daanilaiset lähettivät
sukukuntansa keskuudesta viisi miestä,
sotakun-toisia miehiä Sorasta ja Estaolista,
vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä; he
sanoivat heille: »Menkää tutkimaan maata». Ja
nämä tulivat Efraimin vuoristoon, Miikan
talolle asti, ja yöpyivät sinne.
3. Ollessaan Miikan talon luona he
tunsivat nuoren miehen hänen äänestään
lee-viläiseksi; niin he poikkesivat sinne ja
kysyivät häneltä: »Kuka on tuonut sinut
tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä
sinulla on täällä tekemistä?» Tuom. i7: i s.
4. Hän vastasi heille: »Niin ja niin teki
Miika minulle ja palkkasi minut
papiksensa».
5. Ja he sanoivat hänelle: »Kysy
Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko
matka, jolla me olemme».
6. Pappi vastasi heille: »Menkää
rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran
edessä.»
7. Niin ne viisi miestä jatkoivat
matkaansa ja tulivat Laikseen; ja he näkivät,
että sikäläinen kansa asui huoleti
siido-nilaisten tavoin, rauhassa ja huoletonna;
eikä kukaan tehnyt vahinkoa siinä
maassa rikkauksia anastamalla. Myöskin
olivat he kaukana siidonilaisista eivätkä
olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa.
8. Ja he tulivat veljiensä luo Soraan ja
Estaoliin, ja heidän veljensä kysyivät
heiltä: »Mitä kuuluu?»
9. He sanoivat: »Nouskaa, lähtekäämme
heitä vastaan. Sillä me olemme katselleet
maata, ja katso, se on hyvin hyvä. Ja
tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää
viivytelkö, lähtekää liikkeelle, menkää sinne ja
ottakaa omaksenne se maa.
10. Kun tulette sinne, tulette
huoletonna elävän kansan luo, ja maa on tilava
joka suuntaan. Niin, Jumala antaa sen tei-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
