Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Samuelin Kirja - 20 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
301 Ensimmäinen Samuelin Kirja 20. 21. 22.
16. Niin Joonatan teki liiton Daavidin
suvun kanssa. Ja Herra vaati koston
Daavidin Vihamiehiltä. 1 Sam. 18: 3 s. 23: 13.
17. Ja Joonatan vannotti vielä
Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa
kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa
sieluansa. 1 Sam. 18: 1. 19: 1.
18. Ja Joonatan sanoi hänelle:
»Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan,
kun paikkasi on tyhjä.
19. Mutta ylihuomenna mene nopeasti
siihen paikkaan, johon kätkeydyit sinä
päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu
Eselin kiven ääreen. i Sam. i9:2 s.
20. Niin minä ammun kolme nuolta sen
laitaa kohti, niinkuin ampuisin maaliin.
21. Sitten minä lähetän palvelijan
sanoen: ’Mene ja hae nuolet’. Jos minä
silloin sanon palvelijalle: ’Katso, nuolet ovat
takanasi, tännempänä, ota ne’, niin tule
kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä
mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra
elää.
22. Mutta jos minä sanon sille nuorelle
miehelle näin: ’Katso, nuolet ovat
edessäsi, sinnempänä’, niin lähde, sillä Herra
lähettää sinut pois.
23. Ja mitä minä ja sinä olemme
keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän
välillämme, minun ja sinun, on Herra
iankaikkisesti.»
24. Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Ja
kun uusikuu tuli, istuutui kuningas
aterialle.
25. Kuningas istui tavallisella
istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja
Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui
Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli
tyhjä.
26. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään
sinä päivänä, sillä hän ajatteli: »Jotakin
on hänelle tapahtunut: hän ei liene
puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas».
3 Moos. 7: 19 s. 11: 24 s. 15: 16 s.
27. Mutta kun Daavidin paikka oli
tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena
uudenkuun päivänä, sanoi Saul pojallensa
Joo-natanille: »Miksi ei lisäin poika ole eilen
eikä tänään tullut aterialle?»
28. Joonatan vastasi Saulille: »Daavid
pyysi minulta, että saisi mennä
Beetlehemiin;
29. hän sanoi: ’Salli minun mennä, sillä
meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa,
ja veljeni itse on käskenyt minut sinne;
jos minä siis olen saanut armon sinun sil-
miesi edessä, niin päästä minut katsomaan
veljiäni’. Sentähden hän ei ole tullut
kuninkaan pöytään.»
30. Silloin Saul vihastui Joonataniin ja
sanoi hänelle: »Sinä säädyttömän naisen
poika 1 Tiesinhän minä, että sinä olet
mieltynyt lisäin poikaan, häpeäksi itsellesi ja
häpeäksi äitisi hävylle.
31. Sillä niin kauan kuin lisäin poika
elää maan päällä, et sinä eikä sinun
kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt
noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän
on kuoleman oma.» isam. i5:2g.
32. Joonatan vastasi isälleen Saulille ja
sanoi hänelle: »Miksi hänet on
surmattava? Mitä hän on tehnyt?» 1 Sam. 19: i.
33. Silloin Saul heitti keihään häntä
kohti surmataksensa hänet. Niin
Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli
päättänyt tappaa Daavidin. 1 Sam. is: 11. 19:10.
34. Ja Joonatan nousi pöydästä,
vihasta hehkuen, eikä syönyt mitään toisena
uudenkuun päivänä, sillä hän oli
murheissaan Daavidin tähden, koska hänen
isänsä oli häväissyt tätä.
35. Seuraavana aamuna Joonatan lähti
ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut
Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan
pieni poikanen.
36. Ja hän sanoi pojalle: »Juokse
noutamaan nuolet, jotka minä ammun». Ja
pojan juostessa hän ampui nuolen hänen
ylitsensä.
37. Ja kun poika oli tulemassa siihen
paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli
oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: »Nuoli
on edessäsi, sinnempänä».
38. Ja Joonatan huusi vielä pojalle:
»Riennä nopeasti, älä seisahtele!» Niin
Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli
herransa luo.
39. Eikä poika tiennyt asiasta mitään;
ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät
sen.
40. Ja Joonatan antoi aseensa pojalle,
joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi
hänelle: »Mene ja vie nämä kaupunkiin».
41. Ja kun poika oli mennyt, nousi
Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi
kasvoilleen maahan ja kumartui kolme
kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja
itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi.
42. Ja Joonatan sanoi Daavidille:
»Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat
olemme vannoneet Herran nimeen ja
sanoneet: ’Herra on todistaja meidän välil-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
