Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Samuelin Kirja - 25 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
306
306 Ensimmäinen Samuelin Kirja 20. 21. 22.
vin rikas: hänellä oli kolmetuhatta
lammasta ja tuhat vuohta. Ja hän oli
keritsemässä lampaitansa Karmelissa.
3. Miehen nimi oli Naabal, ja hänen
vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin
ymmärtäväinen ja vartaloltaan kaunis,
mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka;
hän oli kaalebilainen. joos. i5:i3.
4. Ja kun Daavid kuuli erämaassa, että
Naabal keritsi lampaitansa,
5. lähetti hän sinne kymmenen nuorta
miestä, ja Daavid sanoi nuorille miehille:
»Menkää Karmeliin, ja kun tulette
Naa-balin luo, niin tervehtikää häntä minun
nimessäni
6. ja sanokaa sille eläjälle: ’Sinä elät
rauhassa; rauhassa elää myös sinun
perheesi ja kaikki, mitä sinulla on.
7. Minä olen nyt kuullut, että sinulla on
lammasten keritsiäiset. Sinun paimenesi
ovat olleet meidän läheisyydessämme; me
emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä
ole mitään hävinnyt koko sinä aikana,
minkä ovat olleet Karmelissa.
8. Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he
sanovat sen sinulle. Saakoot siis nämä
miehet armon sinun silmiesi edessä, sillä
mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna
sentähden palvelijoillesi ja pojallesi
Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä.’»
9. Kun Daavidin miehet tulivat sinne,
puhuivat he Daavidin nimessä Naabalille
tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.
10. Mutta Naabal vastasi Daavidin
palvelijoille ja sanoi: »Kuka Daavid on, kuka
on lisäin poika? Tätä nykyä on paljon
orjia, jotka karkaavat isäntäinsä luota.
11. Ottaisinko minä ruokani ja
juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut
ke-ritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka
ovat kotoisin ties mistä?»
12. Niin Daavidin miehet kääntyivät ja
menivät pois, ja tultuaan takaisin he
kertoivat hänelle tämän kaiken.
13. Niin Daavid sanoi miehillensä:
»Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen». Ja
jokainen sitoi miekkansa vyölleen; ja
Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Ja
noin neljäsataa miestä lähti seuraamaan
Daavidia, mutta kaksisataa jäi
kuormas-ton luo.
14. Mutta eräs nuori mies toi sanan
Abi-gailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi:
»Katso, Daavid on lähettänyt
sanansaattajia erämaasta tervehtimään meidän
isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.
15. Ne miehet ovat kuitenkin olleet
meille varsin hyviä: he eivät loukanneet meitä,
eikä meiltä mitään hävinnyt koko sinä
aikana, minkä kuljeskelimme heidän
läheisyydessään ollessamme kedolla.
16. He olivat muurina meidän
ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan,
minkä oleskelimme heidän
läheisyydessään paimentaessamme lampaita.
17. Niin ajattele nyt sinä ja katso, mitä
voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa
meidän isäntäämme ja koko hänen taloansa.
Hän itse on kelvoton mies, niin ettei
hänelle auta puhua.»
18. IViin Abigail otti joutuin kaksisataa
leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi
lampaanpaistia, viisi sea-mittaa paahdettuja
jyviä, sata rusinakakkua ja kaksisataa
vii-kunakakkua ja pani ne aasien selkään.
19. Ja hän sanoi palvelijoillensa:
»Menkää minun edelläni, minä tulen
jäljessän-ne». Mutta miehellensä Naabalille hän ei
sitä ilmoittanut.
20. Kun hän sitten ratsasti aasilla
alas-mäkeä vuoren suojassa, niin katso,
Daavid miehinensä tuli toista mäkeä alas
häntä vastaan, niin että hän joutui
kohtaamaan heidät.
21. Mutta Daavid oli sanonut: »Mitään
saamatta minä olen suojellut kaikkea,
mitä tällä miehellä oli erämaassa, niin ettei
mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä
hänellä oli. Hän on palkinnut minulle hyvän
pahalla. ps.35:i2.
22. Jumala rangaiskoon Daavidin
vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en
jätä kaikesta hänen väestänsä
huomenaamuksi henkiin yhtään miehenpuolta.»
23. Mutta kun Abigail näki Daavidin,
laskeutui hän kiiruusti aasin selästä
maahan, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja
kumartui maahan.
24. Ja kun hän oli langennut hänen
jal-kainsa juureen, sanoi hän: »Minun on syy,
herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua
sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja.
25. Älköön herrani välittäkö mitään
tuosta kelvottomasta miehestä,
Naaba-lista, sillä nimi on miestä myöten.
Naabal * on hänen nimensä, ja
houkkamai-nen hän on. Mutta minä, sinun
palvelijattaresi, en ole nähnyt niitä miehiä,
jotka sinä, herrani, lähetit.
26. Ja nyt, herrani, niin totta kuin Her-
* Nimi merkitsee: houkka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
