Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Samuelin Kirja - 26 luku - 27 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
308
Ensimmäinen Samuelin Kirja 20. 21. 22.
4. lähetti hän vakoojia ja sai varman
tiedon Saulin tulosta.
5. Niin Daavid nousi ja meni siihen
paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt; ja
Daavid näki, missä paikassa Saul ja
hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin
poika, makasivat. Saul näet makasi leirissä,
ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
6. Ja Daavid puhui heettiläiselle
Ahi-melekille ja Abisaille, Serujan pojalle,
Jooabin veljelle, ja sanoi: »Kuka lähtee
minun kanssani Saulin tykö leiriin?»
Abi-sai vastasi: »Minä lähden sinun kanssasi».
1 Aikak. 2: 16.
7. Niin Daavid ja Abisai menivät yöllä
väen luo ja näkivät, että Saul makasi ja
nukkui leirissä, ja hänen keihäänsä oli
pistettynä maahan hänen päänpohjiinsa;
mutta Abner ja väki makasivat hänen
ympärillänsä.
8. Ja Abisai sanoi Daavidille: »Jumala
on tänä päivänä antanut vihamiehesi
sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää
hänet maahan; yksi isku vain, toista ei
tarvita.» 1 Sam. 24: 5. 2 Sam. 16: 9.
9. Mutta Daavid vastasi Abisaille: »Älä
surmaa häntä; sillä kuka on
rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?»
10. Ja Daavid sanoi vielä: »Niin totta
kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tahi
hänen kuolinpäivänsä tulee, tahi hän
menee sotaan ja tuhoutuu siellä. Room. 12:19.
11. Mutta minä en satuta kättäni
Herran voideltuun. Pois se, Herra varjelkoon!
Vaan ota nyt keihäs hänen
päänpohjis-taan ja vesiastia, ja sitten menkäämme.»
12. Ja Daavid otti keihään ja vesiastian
Saulin päänpohjista, ja sitten he menivät
tiehensä. Eikä kukaan nähnyt tai
huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan
he nukkuivat kaikki; sillä Herran
lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.
13. Kun sitten Daavid oli tullut toiselle
puolelle, asettui hän kauas vuoren laelle,
pitkän välimatkan päähän.
14. Ja Daavid huusi väelle ja Abnerille,
Neerin pojalle, ja sanoi: »Etkö vastaa,
Abner?» Abner vastasi ja sanoi: »Kuka sinä
olet, joka niin huudat kuninkaalle?»
15. Daavid sanoi Abnerille: »Sinähän
olet mies, eikä sinun vertaistasi ole
Israelissa. Miksi et sitten vartioinut herraasi,
kuningasta? Sillä joku kansasta tuli
surmaamaan kuningasta, sinun herraasi.
16. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet
tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te
olette kuoleman omat, koska ette
vartioineet herraanne, Herran voideltua.
Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs
ja vesiastia, jotka olivat hänen
päänpoh-jissaan?»
17. Niin Saul tunsi Daavidin äänen ja
sanoi: »Sehän on sinun äänesi, poikani
Daavid». Daavid vastasi: »Niin on, herrani,
kuningas». 1 Sam. 24:17.
18. Ja hän sanoi vielä: »Miksi herrani
vainoaa palvelijaansa? Mitä minä olen
tehnyt, tahi mitä pahaa minulla on tekeillä?
19. Kuulkoon nyt herrani, kuningas,
mitä hänen palvelijansa sanoo: Jos Herra on
yllyttänyt sinut minua vastaan, niin
saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua; mutta
jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot
he kirotut Herran edessä, koska tänä
päivänä karkoittavat minut pois Herran
perintöosasta, sanoen: ’Mene ja palvele
muita jumalia’.
20. Älköön kuitenkaan minun vereni
vuotako maahan siellä kaukana Herran
kasvoista. Niin, Israelin kuningas on
lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua,
niinkuin ajetaan peltokanaa vuorilla.»
1 Sam. 24:15.
21. Niin Saul sanoi: »Minä olen tehnyt
syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid;
sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska
minun henkeni tänä päivänä on ollut
kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen
tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin.»
1 Sam. 24: 18 s.
22. Daavid vastasi ja sanoi: »Tässä on
kuninkaan keihäs; tulkoon joku miehistä
tänne ottamaan sen.
23. Herra palkitsee jokaiselle hänen
vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä
Herra antoi sinut tänä päivänä minun käsiini,
mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni
Herran voideltuun.
24. Katso, niinkuin sinun henkesi tänä
päivänä on ollut suuriarvoinen minun
silmissäni, niin on myös minun henkeni
oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän
on pelastava minut kaikesta hädästä.»
25. Saul sanoi Daavidille: »Siunattu ole
sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt,
siihen sinä pystyt.» Sitten Daavid meni
pois, ja Saul palasi kotiinsa.
27 LUKU.
Daavid pakenee filistealaisten maahan ja
asettuu Siklagiin.
Mutta Daavid ajatteli mielessään:
»Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa mi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
