Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Toinen Samuelin Kirja - 17 luku - 18 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
332
Toinen. Samuelin Kirja 21. 22.
neet, nousivat toiset kaivosta, menivät ja
veivät sanan kuningas Daavidille; he
sanoivat Daavidille: »Nouskaa ja menkää
joutuin veden yli, sillä sen ja sen neuvon
on Ahitofel antanut teidän turmioksenne».
22. Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä
oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät
Jordanin yli. Ja kun aamu valkeni, ei
ollut ainoatakaan, joka ei olisi tullut
Jordanin yli.
23. Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen
neuvoansa noudatettu, satuloi hän
aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan
kaupunkiinsa, ja kun hän oli toimittanut talonsa,
hirttäytyi hän; niin hän kuoli, ja hänet
haudattiin isänsä hautaan.
24. Daavid oli tullut Mahanaimiin, kun
Absalom ja kaikki Israelin miehet hänen
kanssaan menivät Jordanin yli.
25. Mutta Absalom oli asettanut
Ama-san Jooabin sijaan sotajoukon
ylipäälliköksi. Ja Amasa oli Jitra nimisen
jisree-liläisen miehen poika; tämä mies oli
yhtynyt Abigailiin, Naahaan tyttäreen,
Jooabin äidin Serujan sisareen. 2 sam. 19:13.
1 Aikak. 2: 16 s.
26. Ja Israel ja Absalom leiriytyivät
Gileadin maahan.
27. Kun Daavid tuli Mahanaimiin; niin
Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten
Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika,
Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai,
Roogelimista, 2 Sam. 9: 4. 19: 31 s. 1 Kun. 2: 7.
28. toivat sinne vuoteita, vateja ja
saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja ja
paahdettuja jyviä, papuja, herneitä
29. sekä hunajaa, voita, lampaita ja
juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli
hänen kanssansa; sillä he ajattelivat: »Väki
on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan
erämaassa».
18 LUKU.
Absalom voitetaan. Daavid saa sanoman
Absalomin kuolemasta.
Ja Daavid piti mukanaan olevan väen
katselmuksen, ja asetti sille
tuhannen-ja sadanpäämiehet.
2. Sitten Daavid lähetti väen liikkeelle:
yhden kolmanneksen Jooabin johdolla,
toisen kolmanneksen Abisain, Serujan
pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen
kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla.
Ja kuningas sanoi kansalle: »Minä lähden
myös itse teidän kanssanne». 2 sam. 15= 19.
3. Mutta kansa vastasi: »Älä lähde; sillä
jos me pakenemme, ei meistä välitetä, ja
jos puolet meistä saa surmansa, ei meistä
silloinkaan välitetä, mutta sinä olet
niinkuin kymmenen tuhatta meistä.
Sentähden on nyt parempi, että sinä olet
valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista.»
2 Sam. 21:17.
4. Niin kuningas sanoi heille: »Minä teen,
minkä te hyväksi näette». Ja kuningas
asettui portin pieleen, ja kaikki väki lähti
liikkeelle sadan ja tuhannen joukkoina.
5. Mutta kuningas käski Jooabia,
Abi-saita ja Ittaita ja sanoi: »Pidelkää minulle
mieliksi hellävaroen nuorukaista
Absalo-mia». Ja kaikki kansa kuuli, kuinka
kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn
Absalomista.
6. Niin väki lähti kentälle Israelia
vastaan, ja taistelu tapahtui Efraimin
metsässä.
7. Siellä Daavidin palvelijat voittivat
Israelin väen, ja siellä oli sinä päivänä
suuri mieshukka: kaksikymmentä
tuhatta miestä.
8. Ja taistelu levisi koko siihen seutuufi;
ja metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä
kuin miekka.
9. Ja AbsaLom sattui yhteen Daavidin
palvelijain kanssa. Absalom ratsasti
muulilla; ja kun muuli tuli suuren, tiheä
oksaisen tammen alle, tarttui hän päästään
tammeen; niin että hän jäi riippumaan
taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi
pois hänen aitansa. 2 Sam. 14:26.
10. Sen näki eräs mies ja ilmoitti sen
Jooabille ja sanoi: »Katso, minä näin
Absalomin riippuvan tammessa».
11. Niin Jooab sanoi miehelle, joka
ilmoitti hänelle tämän: »Jos näit sen, miksi
et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi
ollut annettava sinulle kymmenen
hopea-sekeliä ja vyö.»
12. Mutta mies vastasi Jooabille:
»Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat
hopeaseke-liä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan
poikaan, sillä kuningas käski meidän
kuul-temme sinua, Abisaita ja Ittaita sanoen:
’Pitäkää vaari nuorukaisesta
Absalomista’.
13. Vai kavaltaisinko minä oman
henkeni? Sillä eihän mikään pysy salassa
kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä.»
14. Niin Jooab sanoi: »Minä en enää
kuluta aikaa sinun kanssasi». Sitten hän otti
kolme keihästä käteensä ja pisti ne
Absalomin rintaan, kun hän vielä eli tammessa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
