Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Kuningasten Kirja - 2 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ensimmäinen Kuningasten Kirja 13. 14. 345
10. Sitten Daavid meni lepoon isiensä
tykö, ja hänet haudattiin Daavidin
kaupunkiin. 2 Sam. 5: 7. Ap. t. 2: 29. 13: 36.
11. Ja aika, jonka Daavid hallitsi
Israelia, oli neljäkymmentä vuotta:
Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja
Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä
kolme vuotta. 2Sam. 5: 4 s. 1 Aikak. 3:4. 29: 26 s.
12. Ja Salomo istui isänsä Daavidin
valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli
hyvin vahvaksi.
13. Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli
Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä
sanoi: »Rauhaako sinun tulosi tietää?» Hän
vastasi: »Rauhaa».
14. Sitten hän sanoi: »Minulla on asiaa
sinulle». Batseba sanoi: »Puhu».
15. Silloin hän sanoi: »Sinä tiedät, että
kuninkuus oli minun, ja että koko Israel
oli kääntänyt katseensa minuun, että
minusta tulisi kuningas. Mutta sitten
kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun
veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
1 Kun. 1: 5 s. 1 Aikak. 22: 9 s. 28: 5.
16. Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä
sitä minulta kiellä.» Hän sanoi hänelle:
»Puhu».
17. Hän sanoi: »Puhu kuningas
Salomolle — sillä sinulta hän ei sitä kiellä —
että hän antaisi minulle suunemilaisen
Abisagin vaimoksi». 1 Kun. i: 3 s.
18. Batseba vastasi: »Hyvä. Minä
puhun kuninkaalle sinun puolestasi.»
19. Silloin Batseba meni kuningas
Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian
puolesta. Niin kuningas nousi ja meni
häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui
valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan
äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen
oikealle puolellensa.
20. Sitten hän sanoi: »Minulla on sinulle
pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä».
Kuningas sanoi hänelle: »Pyydä, äiti, minä en
sinulta kiellä».
21. Silloin hän sanoi: »Annettakoon
suu-nemilainen Abisag sinun veljellesi
Ado-nialle vaimoksi».
22. Mutta kuningas Salomo vastasi ja
sanoi äidillensä: »Miksi pyydät vain
suune-milaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös
kuninkuutta hänelle — hänhän on minun
vanhin veljeni — hänelle ja pappi
Ebja-tarille ja Jooabille, Serujan pojalle.»
1 Kun. 1: 7, 19.
23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran
kautta, sanoen: »Jumala rangaiskoon mi-
nua nyt jä vasta, jollei Adonia saa
hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää,
joka on minut vahvistanut ja on
asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle
ja joka lupauksensa mukaan on
perustanut minun sukuni: Adonia on tänä
päivänä kuolemalla rangaistava.»
25. Ja kuningas Salomo lähetti
Bena-jan, Joojadan pojan, lyömään hänet
kuoliaaksi; ja hän kuoli.
26. Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi:
»Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet
kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa,
koska sinä olet kantanut Herran Jumalan
arkkia minun isäni Daavidin edessä ja
koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on
kärsinyt.» 1 Sam. 22: 20 s. 2 Sam. 15: 24.
27. Niin Salomo karkoitti Ebjatarin
olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan,
minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin
suvusta. 1 Sam. 2: 30 s.
28. Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille
— sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan,
vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin —
pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui
alttarin sarviin.
29. Mutta kun kuningas Salomolle
ilmoitettiin: »Jooab on paennut Herran
majaan ja on alttarin ääressä», lähetti
Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen:
»Mene ja lyö hänet kuoliaaksi». 1 Kun. i: 50.
30. Benaja meni Herran majaan ja
sanoi hänelle: »Näin käskee kuningas: ’Tule
ulos’». Mutta hän vastasi: »En, tässä minä
kuolen». Silloin Benaja palasi kertomaan
sitä kuninkaalle ja sanoi: »Näin Jooab
puhui, ja näin hän vastasi minulle».
31. Kuningas sanoi hänelle: »Tee,
niinkuin hän on puhunut, lyö hänet
kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta
ja minun isäni perheestä sen viattoman
veren, jonka Jooab on vuodattanut.
2 Moos. 21:14.
32. Ja Herra antakoon hänen verensä
tulla hänen oman päänsä päälle, koska
hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka
olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja
tappoi heidät miekalla, minun isäni
Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin,
Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja
Amasan, Jeterin pojan, Juudan
sotapäällikön. 2 Sam. 3: 27. 20: 9 s.
33. Heidän verensä tulkoon Jooabin
pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään
päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
