Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Job - 39 luku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Job 39.
541
2 (40). kun ne kyyristyvät luolissansa
ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 (4i). Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,
kun sen poikaset huutavat Jumalan
puoleen
ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
Ps. 145:15. 147: 9. Matt. 6: 26. Luuk. 12: 24.
4 (39: i). Tiedätkö sinä vuorikauristen
poikimisajat,
valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 (2). Lasketko, milloin niiden
kuukaudet täyttyvät,
ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 (3). Ne painautuvat maahan, saavat
ilmoille sikiönsä
ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 (4). Niiden vasikat vahvistuvat,
kasvavat kedolla;
ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 (5). Kuka on laskenut villiaasin
vapaaksi,
kuka irroittanut metsäaasin siteet,
Job 24: 5.
9 (6). sen, jolle minä annoin aavikon
asunnoksi
ja suola-aron asuinsijaksi?
10 (7). Se nauraa kaupungin kohinalle,
ajajan huutoa se ei kuule;
11 (8). se tähystelee vuorilta
laidun-tansa
ja etsii kaikkea vihantaa.
12 (9). Taipuuko villihärkä sinua
palvelemaan,
ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
4 Moos. 24: 8.
13 (io). Voitko ohjaksilla pakottaa
villihärän vaolle,
tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua
seuraten?
14 (ii). Voitko siihen luottaa,
siksi että sen voima on suuri,
voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 (12). Voitko uskoa, että se palajaa
ja kokoaa viljasi sinun
puimatantereellesi?
16 (13). Kamelikurjen siipi lepattaa
iloisesti,
mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä
haikaran hellyys?
17 (14). Se jättää munansa maahan,
hiekalle helteen haudottaviksi.
18 (15). Ei se ajattele, että jalka voi ne
särkeä
ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 (i6). Se on tyly poikasilleen,
niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;
hukkaan menee sen vaiva,
mutta ei se sitä pelkää. vaiit.4:3.
20 (17). Sillä Jumala on jättänyt sen
viisautta vaille
ja tehnyt sen ymmärryksestä
osattomaksi.
21 (is). Kun se kiitää ilmaa piesten,
nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 (i9). Sinäkö annat hevoselle voiman,
puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 (20). Sinäkö panet sen hyppimään kuin
heinäsirkan?
Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 (21). Se kuopii lakeutta ja iloitsee,
lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 (22). Se nauraa pelolle, ei säiky
eikä väisty miekan edestä.
26 (23). Sen yllä kalisee viini,
välkähtää keihäs ja peitsi.
27 (24). Käy jyrinä ja jytinä,
kun se laukaten taivalta ahmii;
ei mikään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa.
28 (25). Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu
se: iihaha!
Jo kaukaa se vainuaa taistelun,
päälliköiden jylisevän äänen ja
sotahuudon.
29 (26). Sinunko ymmärryksesi voimasta
jalohaukka kohoaa korkealle,
levittää siipensä kohti etelää?
30 (27). Tahi sinunko käskystäsi kotka
lentää ylhäälle
ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 (28). Kalliolla se asuu ja yöpyy,
kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 (29). Sieltä se tähystelee saalista;
kauas katsovat sen silmät.
33 (30). Sen poikaset särpivät verta,
ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.»
Matt. 24: 28. Luuk. 17: 37.
34 (40: i). IViin Herra vastasi Jobille ja
sanoi:
35 (2). »Tahtooko vikoilija riidellä
Kaikkivaltiasta vastaan?
Jumalan syyttäjä vastatkoon tähänl»
Jes. 45: 9.
36 (3). Silloin Job vastasi Herralle ja
sanoi:
37 (4). »Katso, minä olen siihen liian
halpa;
mitäpä sinulle vastaisin?
Panen käteni suulleni;
38 (5). kerran minä olen puhunut,
enkä enää mitään virka,
kahdesti, enkä enää sitä tee.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
