Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Tammikuu — Januari - O. G.: Katoodiputkien historiikkia ja teoriaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 1 RADIO
3
mahdollisen tarkkaan. Toinen langoista oli
anoodina ja toinen katoodina, (katso kuvaa 1)
ja oli näiden molempien väliin asetettu positii-
vinen paristo ja galvanometri. Muuttamalla
hehkuvirtaa saatiin aikaan vaihteluita katoo-
din lämmön ja termoionisoitumisen välillä ja
voitiin nämä vaihtelut lukea galvanometrista.
Yksityisarvot esittää Langmuir käyrässään
(kuva 2). Tämä käyrä on monessa suhteessa
sen käyrän kaltainen, jonka Richardson jo ai-
kaisemmin esitti ja siisriippuu sen muoto jänni-
tyksestä, anoodin muodosta ja suuruudesta
Toiseltapuolen käyrän toinen osa ottaa huo-
mioon vakiot . Anoodin muodosta ja suuruu-
desta riippuvat käyrät ovat kuvasta 2 jätetyt
pois paremman käsityksen saavuttamiseksi ja
siihen on ainoastaan merkitty ne vaikutteet,
jotka johtuvat eri anoodijännityksistä. Tästä
huomataan, että jokaista jännitystä varten on
olemassa aivan määrätty kyllästysvirta, jota
ei voida katoodin lämmittämisen kautta ylittää.
Anoodijännityksestä johtuvan ternioionisen
virran voimakkuus tuli siis jo Langmuirin ko-
keiden ja määritelmien kautta kokonaan mää-
rättyä ja niin sanotun tilalatauksen kautta täy-
delleen selitettyä. Tämän mukaan pakoitetaan
siis kaikki hehkulangasta poistuvat elektroonit
palaamaan takaisin, niin pian kuin jännitys
anoodin ja katoodin kesken on saavuttanut
määrätyn rajansa, siis toisin sanoen, jokaisessa
putkessa on anoodin ja katoodin välinen max.
termonioninen virta suhteellinen arvoon E3
/2
,
jolloin E on se jännityrero, joka vallitsee näiden
molempien välillä olevien jännitysten kesken.
Myöskin on voitu toteennäyttää, että elohopea-
lisäys, sangen pienikin, on kohottanut tila-
latausvaikutusta, niinpä esimerkiksi 25 voltin
anodijännityksellä on voitu saada termoioninen
virta0,1 amp., kun taasen ilman elohopeaa vaa-
dittiin 200 voltin anoodijännitys.
Langmuirin työn tuloksena onkin, että put-
ket ovat voineet kehittyä sillekorkealle tasolle,
millaisina ne nyt esiintyvät. Kuitenkin on hä-
nenkin määritelmissään aukkoja, joskin vähäi-
siä, mutta aina tullaan kuitenkin tunnustamaan
hänen uraa uurtava työnsä tällä alalla.
Miten hänen työnsä tulos sittemmin käytet-
tiin hyväksi, siitä seuraavassa.
Tärkeimpänä seikkana onkin pidettävä sitä,
että hänen keksimäänsä putkea voitiin käyttää
korkeafrekvenssivärähtelyjen venttiilinä tai ta-
sasuuntaajana. Kuvan 3 mukaista kytkentää
käytti amerikkalainen Flemming suurella me-
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
