Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:o 1. Tammikuu — Januari - O. G.: Katoodiputkien historiikkia ja teoriaa - O. G.: Dionys von Mihàly’n sähkökaukonäkölaite
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 1
RADIO
4
nestyksellä hyväkseen jasaavutti hän sen avulla
suuriarvoisia käytännöllisiä tuloksia. Tässä
kuvassa merkitsee A antennia, joka siis kerää
tai vastaanottaa korkeafrekvenssivärähjtelyt,
jotka kuitenkin ovat ihmiskorvalla kuulemat-
tomia. Nämä värähtelyt muutetaan ensin pii-
rissä K, johon myöskin kuulotorvet T ovat kyt-
ketyt, kuulovärähtelyiksi. Tämä tapahtuu pii-
rissä olevan »venttiiliputken» avulla, jossa on
levymäinen anoodi ja hehkulanka suljettuina
ilmatyhjiöön. Heti kun hehkujännitysparisto
suljetaan hehkulankaan, virtaa hehkulangasta
anoodiin virta ja siitä piirin K kautta hehku-
lankaan takaisin. Vielä olisi anoodiparisto tar-
peellinen, mutta korvataan se vastaanotettujen
värähtelyjen synnyttämällä ja mukaantuomalla
jännityksellä, ja siten, että virta on ainoastaan
silloin olemassa, kun värähtelyt tuovat anoo-
diin positiivisen jännityksen, silloin on virta
katkaistu, kun vaihtovärähtelyt lataavat anoo-
din negatiivisesti. Tästä seuraa, että puhelimen
kautta kulkevat ainoastaan positiiviset aallot,
kuten kuvasta 4a käy selville, siis ainoastaan
pilkutetut. Kuitenkin kuuluu puhelimessa ai-
noastaan yksinkertainen ja yhdenkerran kuu-
luva rätinä, tämä johtuu siitä, että positiiviset
virtasysäykset seuraavat liian nopeaan toisiaan
(kuva 4b). Saadaksemme siis selvemmän akus-
tisen äänen kuulumaan puhelimessa, on meidän
jollain tavoin katkaistava tämä nopea positiivi-
nen aaltoilu. Tämä tapahtuu nykyään monella-
kin eri tavalla, kuten morsemerkkien y.m. muo-
dossa, jolloin siis puhelimessa kuulemme rytmi-
sen äänen. Tasasuuntaajaputki tomii siis mo-
nessa suhteessa kiteen tavoin, mutta on sitä
paljoa herkempi.
Katoodiputkien käyttö tuli vasta sen jälkeen
yleisemmäksi, kun voitiin suuremmassa mää-
rässä ohjata ja säätää elektroonien kulkua.
Tämän periaatteen esittäjinä ja keksijöinä
voimme pitää amerikkalaista Forestia ja saksa-
laista Liebeniä, sillä molemmat esittivät tämän
periaatteen melkein samanaikaisesti. Tämä
säädäntä lepää sillä, että anoodin ja katoodin
väliin asetetaan n.s. hila, joka nykyisissä put-
kissa on spiraalin kaltainen. Kun hila ladataan
positiivisesti, kuten kuva 5a osoittaa, niin ka-
toodista (kuva 5) irtautuvat elektroonit pysäh-
tyvät siihen ja siis katoodin ja anoodin välillä
ei synny minkäänlaista virtaa. Päinvastaisessa
tapauksessa, kun hila ladataan negatiivisesti,
työntää se hehkulangasta lähtevät elektroonit
suurella nopeudella anoodiin ja kohottaa siis
sen kautta termoionisen virran voimakkuutta.
Pienimmätkin jännitysvaihtelut hilassa vaikut-
tavat anoodivirran vaihteluihin, ja on siis sen
kautta saatu tilaisuus vahvistaa nämä heikot
hilavirrat katoodiputken avulla monenkertai-
sesti. Tässä siis on koko kolmielektrodisen ka-
toodiputken periaate.
O. G.
Dionys von Mihåly’n sähkö» 1
kaukonäkölaite. s
Langattoman lennättimen uusimman kehi-
tyksen kautta olemme tulleet tilanteeseen, joka
sallii meidän lähettää ääniaaltoja olkootpa ne
mitä laatua tahansa, käytännöllisesti katsoen
suunnattomien matkojen päähän ja voimme ne
siellä jälleen saattaa korvin kuultaviksi. Tä-
män tosiasian suunnaton merkitys meidän si-
vistyksellemme on siinä seikassa, että meidän
on onnistunut tämän kautta laajentaa erään
aistimme — korvamme — piiriä.
Herää siis itsestään kysymys, emmekö voisi
myöskin laajentaa muiden neljän aistimme
Kuva 4.
Kuva 5.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
