- Project Runeberg -  Satukirja lapsille : norjalaisia kansansatuja /
10

(1890) [MARC] Author: Peter Christen Asbjørnsen, Jørgen Moe Translator: David Konstantin Wyyryläinen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

10 Norjalaisia kansansatuja.

reen. Samassa tulee kettu kuusimetsikosta, käypi
istumaan ja katsoen häneen lausuu:

, Herra kulta, anna minulle vähän ruokaa!*

,Annan minä sinulle hiisiä, vaan en ruokaa!"
virkkoi kuninkaanpoika. , Minä tarvinnen ruokani
itsekin; kuka tietää kuinka pitkälle ja kuinka kauan
minun pitää matkata*, sanoi hän.

, Saattaapa kyllä niinkin olla*, virkkoi kettu,
ja meni takaisin metsään.

Syötyään ja hetken aikaa levähdettyään lähti
kuninkaanpoika jälleen matkaamaan. Vihdoin vii-
meinkin tuli hän siihen samaan kaupunkiin ja siihen
samaan ravintolaan, jossa aina oli ilo eikä surua
milloinkaan, ja siellä näytti hänestäkin olo hyvältä.
Einsimmäinen, jonka hän siellä kohtasi, oli veljensä,
ja hän pysähtyi sinne. Hänen veljensä oli elänyt
täydessä humussa, jotta hänellä tuskin oli päällänsä
vaatteita; mutta nyt alkoivat he jatkaa samaa elantoa
uudestaan, ja sinne syntyi semmoinen tanssinta ja
juominki, hupaisuus ja loisto, että toinenkin veli
unhotti linnun, isänsä, matkansa sekä koko valtakun-
nan. Poissa oli hän ja pois jäi hän, hän myöskin.

Kun nyt läheni aika, jolloin omena taaskin tu-
lisi kypsäksi, piti nuorimman kuninkaanpojan mennä
puutarhaan omenanvarasta vartomaan. Hän sai kans-
sansa kumppanin, jonka piti auttaa häntä puuhun,
ja otti mukaansa oluthaarikan sekä kortit ajanku-
luksi, jott’ei nukkuisi. Ei aikaakaan, niin rupesi
loistamaan ikäänkuin aurinko, jotta he näkivät jo-
kaisen höyhenen linnusta, paljoa ennen kuin se tuli
paikallekaan. Kuninkaanpoika rupesi kiipeämään
puuhun, ja samassa, kuin kultalintu laskeutui alas ja
otti omenan, tahtoi hän ottaa sen kiinni, mutta sai
ainoastaan siltä yhden häntäsulan. Sitten meni hän
kuninkaan makuukamariin, joka, hänen tultuansa .

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 19:01:50 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/satulapsi/0012.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free