- Project Runeberg -  Suomalaisen kirjallisuuden historia /
32

(1910) Author: Eino Leino
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

tetfcunalrin itselleen uutta voimaa juuri tämän saman
maan ja kansallisuuden kamarasta, jonka se jo oli
valtiollisesti menettänyt. Itu otsin kieli n en
isänmaallinen runous oli Ruotsin vallan viimeinen
suuri sana Suomessa, joka näihin päiviin saakka on
sen kunniaa jokaisen suomalaisen korvaan
kaiuttanut.

Niin sitkeät ovat historiallisen entisyyden
säikeet. Ne on vasta vähitellen katkonut ja katkoo
yhä enemmän suomalainen kansalliskirjallisuus.

Siihen oli matka pitkä vielä ruotsinkielisestä
isänmaallisesta runoudesta. Niin korkealle kuin se
J. L. Runebergin, Z. Topeliuksen, Lars Stenbäckin,
J. J. Wecksellin, Fredrik Cygnaeuksen y. m. kautta
kohosikin, ei se kuitenkaan voinut estää
selvä-järkisimpiä isänmaan-ystäviä näkemästä, että Suomi
tarvitsi oman suomenkielisen kansalliskirjallisuutensa,
jos sen mieli koskaan kohota sivistyskansaksi. Tämän
vaatimuksen voimakkaimpana edustajana 1840-luvulla
esiintyy ajattelija ja valtiomies Juhana Vilhelm
Snellman (1806—1881), sanomalehtiensä Saiman ja
sittemmin Litteraturblad’in kautta, jossa hän, vaikka itse
ruotsinkieltä käyttävänä, ratkaisevalla tavalla osoittaa
suomenkielen olevan suomalaisen sivistys-elämän ja
kansalliskirjallisuuden ainoan oikean välineen. —
Myöskin suomenkielistä Maamiehen Ystävää hän
neljännesvuoden toimitti.

Hänen sanansa ei kaikunut kuuroille korville.
Sangen monet ruotsalaistuneen yläluokan jäsenistä
omaksuivat itse suomenkielen ja liittyivät yhteen
vaatimaan tälle kielelle myös sille kuuluvia
oikeuksia kouluissa ja kodeissa, valtiollisessa ja
yhteiskunnallisessa elämässä. Snellmanin työn jatkajista
on historioitsija ja valtiomies G. Z. Yrjö-Koskinen
(Forsman, f 1903) mainittavin. Heidän johdollaan
kehittyi suomalaisuuden romantinen harrastus meidän

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 20:08:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/skhistoria/0036.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free