Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
enimmäkseen Laukon kartanossa, professori
Törn-grenin lasten koti-opettajana.
Jo apteekki-aikanaan oli Lönnrot ennen mainitun
Sakari Topelius vanhemman julkaisemista vanhoista
kansanrunoista innostunut; samoin Reinhold von
Beckerin Turun Viikkosanomista, joiden toimittajaan
hän sitten Törngrenin perheessä henkilökohtaisesti
tutustui. Törngrenin johdolla hän v. 1827 julkaisi
latinankielisen maisteriväitöksensä Väinämöisestä,
vanhojen suomalaisten jumalasta, esiintyen sillä,
samoin kuin v. 1832 julkaisemallaan
ruotsinkielisellä tohtori-väitöskirjallaan Suomalaisten
loitsulli-sesta lääketaidosta, Porthanin elämäntyön
suoranaisena jatkajana. Laukon kartanossa oleskellessaan hän
jo ryhtyi itse vanhoja kansanrunoja keräilemään,
pannen kirjaan m. m. kuuluisan kansanballaadin
Elinan surman, tarinan Klaus Kurjesta ja „vähästä
Elinasta11, joka niin läheisesti liittyy Laukon
kartanon omaan historiaan.
V. 1828 teki Lönnrot ensimmäisen
runonkeruu-matkansa halki Suomen (Hämeenlinnan, Heinolan,
Mikkelin, Savonlinnan, Kesälahden, Kiteen,
Tohmajärven, Sortavalan ja Ilomantsin kautta Nurmekseen),
päämääränään Vienan-Karjala, jonka hiin kuitenkin
jätti käymättä tällä kertaa. Matka, joka, samoin kuin
myöhemmätkin Lönnrotin runonkeräykset,
suoritettiin suurimmaksi osaksi jalan, kesti viidettä
kuukautta. Sen tulokset hän vv. 1829—1831 julkaisi
pieninä, kansaa varten toimitettuina .KanteZe-nimisinä
vihkosina, kustantaen ne omilla vähillä varoillaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
