Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elias Lönnrot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
masti sanoiksi pulpahtaa, niitä hän runoudessa
ihailee. Ja missäpä nämä ominaisuudet olisivat
tavattavissa puhtaampina kuin juuri
kansanrunoudessa.
Sama ihailu johti Runebergin jo varhain
ruotsintelemaan serbialaisia kansanlaulujaan. Hän
vapautui sen kautta liian oppineisen ja liian
muodollisesti käsitetyn helleenisen ja roomalaisen
klassillisuutensa kahleista, samalla kuin
kansanrunouden terve maku suojeli häntä
ruotsalaiskansallisen romantiikan hämäryyksistä. Yhdessä
Lönnrotin ynnä hänen Kalevalansa kanssa hän on
ollut paljon mukana perustamassa sitä
suomalaista kirjallista makua, jota me jo nyt hyvällä
syyllä voimme nimittää täällä
kansallis-klassilliseksi.
Sen maun tunnusmerkillisin ominaisuus oli ja
on ehkä vieläkin kaiken hetkellisen syvä
halveksinta. Siinä suhteessa lähenee se miltei Goethen
ankaraa taidekäsitystä, silloin kun hän
ilmoittaa tahtonsa olevan luoda sitä, »mikä on
yhteistä kaikille ajoille ja kaikille kansoille». Siis
romantikon synteesi, ei realistin analyysi.
Ilmiöitä yhdistelemällä, ei aines-osiinsa
erittelemällä, oli kaiken olevaisen sisällisin ja oleellisin
totuus taiteessa tulkittava. Johdonmukaisesti
noudatettuna ei tämä taidekäsitys juuri jätä
suuresti sijaa luonteenomaiselle, vielä vähemmän
yksilölliselle kuvaukselle. Se yksinkertaistukaa
muutamiin harvoihin viivoihin kaiken elämän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
