Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - A. Oksanen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Se on myöskin hänen ainoa turvansa runoilijana.
Sillä muuten hän näkee jo kaikki korkeimmatkin
kirjalliset ja isänmaalliset ihanteensa toteutettuina
Runebergissa. Runeberg on se »jättikannel», jonka
kaikuessa hän kaikkien ammattitoveriensa
puolesta nöyrästi tunnustaa: »Meilt’ ääni vieno
maahan vaipuu.» Ja runossaan Runebergin
muistoksi 6 p. toukok. 1878 hän tekee tässä suhteessa
täydellisen esteettisen uskontunnustuksensa.
Hän alkaa siinä alusta. Hän esittää ensiksikin,
mikä oli kirjallinen maku maamme
ruotsinkielisissä sivistyneissä kodeissa ennen Runebergia.
Se oli ollut sama kuin gustavianisen ajan Ruotsissa,
sama kuin sitä ennen kaikkialla sivistyneessä
maailmassa, vaikka se täällä korpien povessa
tietysti kesti hiukan myöhempään: r o c o c o, tämä
gallialaisen kultuurin hieno, hauras kukkanen,
jonka kirjallisia ilmestysmuotoja oli m. m.
hempeä, ylimyksellinen, kyynelherkkä ja
luonnon-haaveellinen paimen-idylli. Olihan itse Ruotsin
etevin paimenrunoilija Gustaf Philip Creutz ollut
suomalainen syntyperältään. Hänessä,
samoinkuin yleensä suomisyntyisissä ruotsinkielisissä
runoilijoissa Franzéniin saakka, oli vain
tuoreempi, terveempi tunne-elämä viitannut heidän
vienompaan, mutta samalla karumpaan
lähtökohtaansa, sinisten vesien ja humisevien korpien
kotimaahan. Tegnér, kansallisella
romantiikallaan, vei sen jo lähemmäksi maaperää, mutta
ruotsalaista. Meillä jäi sekin sysäys tietysti vain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
