Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - A. Oksanen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
runon», sanoo hän itse nimenomaan, olisi
saatava suomenkieleen istutetuksi, sillä aika on tuleva
jolloin »kansa toinen, vaikk’ei varsin vieras»,
nimittäin ruotsalainen, on runotemppelinsä
pyhimpään pystyttävä »ruotsiks’ runoillehen
Runebergin». — Viimeinen kaukosilmäys, joka silloiseen
kirjalliseen Suomeen nähden oli enemmän kuin
uskallettu, todistaa että Oksanen saattoi olla
myös tietäjä, jos niin tarvittiin.
Oksasen isänmaallisen runouden ytimeksi jäi
siis vain kieli. Eikä muusta voinut tässä ajassa olla
kysymystäkään. Kaikki tunsivat kuuluvansa
samaan suomalais-ugrilaiseen kansanheimoon, kaikki
maan valistuneimmat ja etevimmät henget
nimittäin. Raja-aitana kansalaisten välillä oli vain
kieli. Ja tästä puhuessaan Oksanen tuntee myös
runoilijana olevansa omalla alallaan.
Tässä hän ei tunne itseään enää vain
Runebergin oppilaaksi, tässä hän tuntee, että hänellä on
jotakin uutta ja itsenäistä sanottavaa.
Yleis-kansallisen runoilijan sijasta tulee hänestä
heränneen suomalais-ugrilaisen kansanrodun runoilija.
Hänen tehtäväkseen jää lausua silloisen
kansallisen liikkeen leimuava tunnus-sana:
„Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa."
Huomattava on, että Oksanen ei tässä
suomalaisuuden mahtavassa marseljeesissa, joksi
Suomen valta sittemmin on muodostunut, suinkaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
