Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pietari Päivärinta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
siin tapoihin, ympäröiviin oloihin ja historiallisiin
kohtaloihin perustuvasta suomalaisuudesta
muodostuu itsetietoinen, oikeutensa ymmärtävä,
henkiseen ja aineelliseen hyvinvointiin pyrkivä, valoa
janoava suomalaisuus. E d i s t y s on ajan
tunnussana. Valoa kansalle! kaikuu ukkosena
Auran rannoilta Ruijan suuhun.
Päivärinta on edistyksen mies kuin ei kukaan.
Hän on itse kohonnut kerjäläispojasta, joskaan ei
juuri yhteiskunnan kukkuloille, niin ainakin niin
siedettävään taloudelliseen asemaan, että taival
siihen lapsuuden olosuhteista jo näyttää
huimaavalta. Vielä huimaavampi on hänen nousunsa
henkisessä suhteessa: hän oppii lukemaan ja
kirjoittamaan, hän saa jo kirjoja ja sanomalehtiä,
hänen lapsensa pääsevät jo kansakouluun ja hän
itse kunnallisiin luottamustoimiin, joita hän
hoitaa valppaasti, vireästi ja uskollisesti. Sattuma —
tapaturmainen sairaus — tekee hänestä kirjailijan.
Mutta hän on jo ennen kirjallisen toimintansa
alkamista sen valistuneen suomalaisen talonpojan
perikuva, jonka Aleksis Kivi meille Seitsemän
veljeksen lopussa, Jukolan nuorimman pojan
Eeron hahmossa, pitkänä tulevaisuuden kaarena
välkähyttää. Jos Eero itse keski-ikäisenä miehenä
ottaisi kynän käteensä, rupeisi kokemuksiaan
paperille panemaan ja kirjan muodossa
julkaisemaan, olisi hän sivistyshistoriallisena, joskaan ei
ehkä aina sielutieteellisenä ja esteettisenä ilmiönä
juuri — Pietari Päivärinta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
