Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - J. H. Erkko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
mukaisesti, ja seisoo jälleen lähempänä
1890-luvulla esiin astuvaa kirjailijapolvea kuin kukaan
hänen aikakautensa kirjallisista edustajista.
»Nuori» ja »vanha» Suomi lyövät hänessä kättä
toisilleen.
J. H. Erkko kuuluu »vanhaan» Suomeen siinä
merkityksessä, että hänen runoutensa aluksi
rakentuu kaikille niille kansallisromantisille aines-osille,
jotka ovat olemassa ennen häntä. Hänen
Paimenlaulunsa ovat lemmen ja luonnon
helkäh-dyksiä, tuoreita ja tunnepuhtaita kuin Kanteletar
itse, hänen Hämäläisen laulunsa yhtyy
vilpittömänä Oksasen Savolaisen laulun
raikahuttaman kotipaikka-rakkauden säveleesen:
jälkikaiku Runebergin M a a m m e-laulusta,
jonka koko isänmaata käsittävä tunnelmapohja
vielä puuttuu hänen suomenkielisiltä
virkaveljil-tään. Hänen harvat personalliset ajatuksensa
jumalasta, ihmisestä, isänmaasta ja
maailmanjärjestyksestä kokonaisuudessaan ovat idyllisen,
tyynen, eikä aivan syvän suomalaisen metsälähteen
läikähdyksiä, jonka yli joskus »pilvin varjot
vaeltavat», mutta joka enimmät aikansa
peilikirkkaana taivaan sineä ja ympäröivien puiden latvoja
kuvastelee.
Tästä aallottomasta ja uneksivasta
umpi-vedestä, jonka hänen 1870-luvulla julkaisemansa
Runoelmat muodostavat, löytyy J. H. Erkolle
pian hänen luonteensa mukainen — ja samalla
hyvin koko suomalaisen kansanluonteen mukai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
