Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarlo Kramsu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sydämensä sinä hetkenä, jolloin tuo
harvasanainen elämäntunnustus Onneton puhkeaa hänen
povestaan:
„Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie,
mut synkempi vielä on eloni tie . .
Se on kummallinen runo, jonka epätoivoinen
mieliala välittyy lukijaan taidekeinoilla niin
vähäisillä, että hämmästyy, jos rupeaa niitä lähemmin
tarkastamaan. Tämäntapaisia runojahan on
sepitetty maailmassa tuhansittain. Kuka runoilija ei
ole ollut »onneton», kenen elämä ei ole tuntunut
syksyistä yötä synkemmältä! Mutta kun Kramsu
sanoo:
„ma viettänyt ain’ olen tähdetönt’ yötä",
niin on siinä tunnelma niin pimeä ja pöyristyttävä,
että me heti ilman mitään vastaväitteitä siihen
antaudumme. Mistä se johtuu? Onhan itse
vertaus taivaasta ja tähdistä mitä tavallisin eikä ole
uutuudella pilattu runon kolmas ja viimeinen
säe-jaksokaan, jossa tekijä pyytää luojaansa luomaan
hänelle edes yhden tähtösen hänen yöhönsä, että
hän voisi seurata sitä iloiten elonsa tiellä ja vielä
kuollessaan katsoa siihen. Ei: se johtuu runon
rytmistä, kuten aina Kramsun lyriikassa.
Se on hänellä aina niin vaskisesti vakuuttava, että
tarkoitettu tunnelma syntyy kuin itsestään.
Verratkaamme vain edelliseen esim. Wecksellin
epätoivoisinta runoa Jag midnattens bar n,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
