Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Paavo Cajander
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
vieläpä »isosta hovilinnasta», jossa pitoja uljaita
pidetään, siinäkin on kysymys kansallisen hengen
heräämisestä, jonka vanha kannelniekka saa
aikaan kalevalaisella laulullaan, siinäkin on
hetken hurmaus yhtä runollisesti esitetty ja siinäkin
on loppu yhtä optimistinen ja päivänpaisteinen.
Suomi o n herännyt Paavo Cajanderin
sovinnollisessa, yleis-isänmaallisessa mielessä. Vain Arvi
Jänneksen suomalais-ugrilainen heimotunne
saattaa vielä sen laajemman, perinjuurisemman
heräämisen toivosta haltioitua.
Huomattava on yksityisten vertausten — eikä
siis vain yleisten vertauskuvien — klassillinen
käyttö Paavo Cajanderilla, jossa suhteessa
epäilemättä Runeberg on ollut hänen arvokas
opettajansa. Laulajan vapiseva ääni esim.
viimemainitussa ballaadissa alkaa virtensä kuin lintu, joka
metsästä on tuotu häkkiin ja nyt siellä »säveltään
visertääpi sydämin tykkivin». Ja hovilinnassa
syntyy silloin tenho
„lcuin aamull’ on, kun koitar yön vaipan siirtää pois:
värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa
ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa."
Runolaulaja itse taas, joka nyt viedään
huoneen ylimmälle sijalle, on siinä kaunis, »kuin
hoh-tees’ auringon satehen vienon jälkeen puu
sam-maltunut on».
Siinä on jo Runebergin koruton, luonnontuores
epiikka ympätty täydellisesti suomalaiseen
kieli-runkoon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
