Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juho Reijonen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
eritoten kiitollisen, vielä väsähtymättömän
lukijakunnan lahjoittaa heräävä kansallishenki hänelle.
Hänen kirjallinen menestyksensä ei riipu niin
paljon hänen suorittamastaan sisällisestä
kehityskulusta ja sen muodostamasta yksilöllisestä
kir-jailijapersonallisuudesta, vaan hänen hilpeästä,
rattoisasta tekotavastaan, siitä, että hän
uskaltaa käyttää silmäänsä ja kuvata ympäröiviä
olosuhteita sellaisina kuin ne ovat s. o. sellaisina
kuin ne todellakin hänen sielun-silmäänsä
kuvastuvat. Miksi ei siis käyttää silmäänsä, miksi ei siis
kehittää tekotapaansa, miksi ei siis luoda niin
selviä ja todenmukaisia kuvia kuin mahdollista,
isänmaalle iloksi ja oman kalliin suomenkielensä
kaunistukseksi?
Kielen luusto peittyy toisin sanoen sen yhä
pyöristyviin, yhä taitehikkaampiin 1 i h
askudok-siin, joiden alta outo tuskin enää Mikael Agricolan
länsisuomalaista raamatunkieltä aa vis tai sikaan.
Jo ennen, Lönnrotin ja Kalevalan kautta, olivat
itäsuomalaiset kielimurteet tehneet ensimmäisen
voitollisen rynnäkkönsä suomalaiseen
kirjakieleen, kylväen uutta elämää, uusia kansanomaisia
sanoja, uusia mielikuvia ja niiden kiteyttämiä
kielimuotoja kautta koko runopukuisen
kirjallisuutemme. Toinen rynnäkkö tulee kansallisen
realismin mukana, kohdistuen tällä kertaa
johdonmukaisesti suorasanaisen kirjallisuuden alalle.
Sillä proosa on ajan luontainen kirjallinen muoto,
samoin kuin runo oli ollut edellisten vuosikymme-
12 — Suomalaisia kirjailijoita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
