Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhani Aho
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
silloinen tuleva aika, josta Aholla on meille vielä
sangen vähän kaunista ja inhimillistä kerrottavaa.
Kaunis on vain vanha ja menevä, kaunis on Jorma,
kauniit Annikki ja Kari, jotka edustavat entistä,
turmeltumatonta, kalevalaista, —Juhani Aho
koskettaa nyt Elias Lönnrotia. Jorma on heimoa
vanhan Väinämöisen, Panun kansallinen romantiikka
sangen läheistä sukua sille, joka oli itse
Kalevalan tekijän aikoinaan työhön innostanut.
»Ympäri käydään, yhteen tullaan», olisi
Lönnrot todellakin voinut virkkaa Aholle, jos hän
Panun ilmestyessä olisi elänyt vielä.
Puhtaasti taiteellisessa suhteessa Panu
merkitsee Juhani Aholle pitkää askelta kohti
tyylittelyä, kohti valikoimista, kohti monumentalista
tekotapaa. Hänen luonnonkuvauksissaan on nyt
loisto, ennen-kuulumaton suomenkielisessä
kirjallisuudessa, ja hänen kielenkäyttelynsä on
saavuttanut sen hurmaavan koskemattomuuden
leiman, joka on vain maailmankirjallisuuden
suurilla mestareilla. Vähemmän mieltäkiinnittävä on
teoksen juoni: kuvaaja pyrkii jossakin määrin
tekemään väkivaltaa kertojalle, viehättävät
yksityisseikat laajenemaan monumentalisen
kokonaisvaikutuksen kustannuksella.
Vielä enemmän on asianlaita näin Ahon
seuraavassa suuressa romaanissa Kevät ja takatalvi.
Juhani Aho menee siinä aina syvemmälle oman
olentonsa uumeniin. Hän ottaa nyt uudestaan
käsitelläkseen sen uskonnollisen liikkeen, jota hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
